Laitetaas kisapostausten välissä yksi peruspäivityskin lauman menosta.

Senioriherra säikäytti meiät pahanpäiväisesti tässä viime viikolla. Yhtenä päivänä se vaan ihan yllättäen oli aivan epänormaali ja omituinen käytökseltään; vaisu, ei innostunut touhuilusta, olisi vaan vetäytynyt omiin oloihin tai vaihtoehtoisesti yritti nuolla naama kun koitin tsempata/ innostaa. Eikä edes jätskipurkin nuoleminen maistunut... Samantien el.lääkäriaikaa varaamaan, joka saatiikin Univetiin muutaman tunnin päähän. Aristi voimakkaasti mahaa paineltaessa ja niimpä päädyttiin ottamaan koko verenkuva, maksa-, haima ja munuaistestit yms. Näissä kaikki kunnossa. Siispä kuvaamaan vatsaonteloa. Röntgenissä näkyi vaan kakkaa täynnä oleva suoli. Se oli siis ainoa oireet selittävä syy ja sillä mentiin.

F kipeänä ennen lääkäriin menoa...

Sai nesteytystä niin suoneen kuin ihon allekin ja lisäksi peräruiskeen. Hetken kävelyn jälkeen tuli kakka (oli tosin juuri ennen lääkäriin lähtöäkin kakannut kotona normaalisti). Lisäksi sai opioidikipulääkeen ja kotiin kipulääkettä, mahansuojalääkettä sekä parafiiniöljyä. Näillä saatiin tilanne korjaantumaan ja olo kohenemaan. Huhhuh, sitä kyllä ehti jo miettimään kaikki kasvaimet ym. ikävämmät vaihtoehdotkin läpi... Onneksi F on taas kunnossa ja saipahan nyt perusteellisen 10 -vuotis katsastuksen <3

Koponen taas on kuvitellut juoksujen & valeraskauden jälkeen synnyttäneensä kumirotan ja pehmolelu tiikerin... muutoin se on taas pirteä oma ittensä, kun ei tartte varjella "mahassa kasvavia pentuja". Aika minimi hommillahan se on nyt tämän muuttuneen pehetilanteen takia ollut, mutta päässyt sentään jotain pientä touhuilemaan toisinaan. Taija tallasi ihanana tyyppinä ihan pyytämättä jäljen tätieläimelle Vuolenkosken metsiin. Vauhtia ja intoa oli aivan liikaa, porhallettiin sellasta vauhtia ettei tarkkuudesta ollut tietoakaan ja keppikin jäi matkalle (kepit 2/3)... pitäisi ehkä tehdä joku jälki vaikka pellolle että tulisi joku roti menoon. Janalle lähti kun raketti ja pyyhkäisi pari metriä jäljen yli, mutta onneksi nappasi kuitenkin ja lähti oikeaan suuntaan. Lisäksi Kopsa pääsi tekemään kisamaisen tottiksen epiksiin yhden BH-koirakon pariksi. Tehtiin tosin ihan voittajan kaavion mukaan. Kohtuu ok oli! Paitsi alun paikkiksessa ihan sunnuntai moodissa...

Pikipään ekat hakutreenit

Wiu pääsi pitkän tauon jälkeen hakumettälle ja jälleen oli Taija avuksi, kun kanniskeli tuota Pikipäätä kolmetuntia repussa, että minä sain treenata ja olla maalimiehenä muille <3 Aika kiva treeni helteestä & tauosta huolimatta; löytö ilmasulla (hyvä palautuskin!) - tyhjä - löytö iiiisolla laatikkopistolla, suorapalkka - tyhjä - tyhjä - löytö suorapalkalla. Tyhjät oli kyllä hyviä ja muutoinkin olen kaikkinensa tyytyväinen. Pitäisi nyt kokeilla muutama palkaton löytö ja asentaa otukseen kiintorullan käyttö, niin sittenhän se olisi maasto valmis ykkösen kokeeseen!! Tottikseen kun "Joku" vielä rakentaisi sille estenoudot ;) (niin ja kävisi BH:n suorittamassa, minkä kaupunkiosuus ei ehkä Wiulle ole mikään läpihuutojuttu...)

Ukko! Taijalle kiitos kuvista(kin)!

Wiulle olen myös alkanut ketjuttamaan tottisosuutta (siis ilman niitä estenoutoja toistaiseksi), ihan tässä kotipihassa. Päättyen siis eteenmenoon. Tehtiin kerran ihan kentälläkin, kun olin siellä epiksissä Koposen kanssa nollakoirana. Toimi ketjutus myös siellä "uudessa paikassa". Näyttää siltä, että hyvää vauhtia olen tekemässä samaa mokaa jo toistamiseen (ensin Skippy, nyt Wiu), eli koiralla on jo muutaman kerran jälkeen ajatus vain eteenmenossa ;)

Wilma kävi myös Karoliinan tsekkauksessa tässä isojen kisojen välissä. Hyvä kun kävikin, oli joku lukko SI-nivelessä, kuulema oikein nähtävästi rentoutui kun lukko aukesi. Lisäksi taisi olla poikkeuksellisesti jotain jumia rintarangassa(?). Noh, nyt taas auottu ja EO-säädöt asennettu.

Aijuu, neitillä alkoi myös juoksut. Aivan totaalisen yllättäen, koska normi välin mukaisesti ne olisi tullut vasta lokakuussa. Siirtääköhän Wiu juoksujaan Koposen kanssa samoille ajoille vai mikä ihme...?

Sellaista näin pähkinän kuoressa :) Me kaksijalkaiset ollaan totetultu iltakänkkäränkkiin, ilmavaivoihin, yöheräilyihin ja muihin pikkulasten vanhempien ihanuuksiin ;) Oikein positiivista on kyllä se, että Pikipää syö hyvin myös pullosta korviketta, eli minäkin pääsen jatkossa yksin esim. treeneihin, koska neitin voi jättää myös isin kanssa kahdestaan.