(VAROITUS: on vähän pitkä tarina...) Lauantaina oli WBC:n järkkäämä Enqvistin Christan tokokoulutus. Christa oli just niin hyvä mitä olin kuullutkin –ihan loistavasti luki koiria, ongelmien syitä ja jakeli sitten korjausehdotuksia. Usein muutokset parempaan alkoi näkymään heti. Ihan mahtavaa, tuli taas treeni-intoa!

Ensin oli pieni alustus yleisistä asioita. Kirjoitin oikeen muistiinpanotkin, joita en nyt kyllä enää löydä mistään… Mutta Christa kertoi vähän omista periaatteistaan tehdä&kouluttaa. Ensin pennulle rakennetaan motivaatiota, vauhtia ja tekemisen intoa. Vasta sen jälkeen tekniikkaa. Tämän jälkeen pitäisi myös osata siirtyä vaatimis-vaiheeseen, ilman sitä ei voi päästä huippusuorituksiin. Isolta osalta tokoilijoita/harrastajilta jää tuo vaatiminen kokonaan tekemättä, jolloin koirasta ei ikinä saa kaikkea irti eikä suoritukset ole parhaita mahdollisia. Kolahti ja upposi minuun, tämän kyllä tiesinkin olevan omalla puutteet-listalla…

Pitää aina olla mustavalkoinen. Ei voi tehdä niin, että joku kelpaa tänään mutta ei enää huomenna. Ja sitten, ei riitä että treenaa 2-3 kertaa viikossa, on tehtävä kunnolla töitä!! Kuitenkin laatu määrän edelle, eli treeniksi riittää vaikka 10min, kunhan tekee usein ja säännöllisesti.

Koulutuksessa olin Skippyn kanssa, vaikka pitkään kyllä mietin otanko Wiun toiselle kierrokselle. En sitten ottanut kun meillä on Wiljon kanssa koirakkopaikka ensilauantain HOT:n tokokoulukseen.

Ekalla kiekalla merkki & metskunouto.
Merkissä Skip ei vaan vielä tiedä täysin mitä siltä halutaan. Ensin niin, että käskin ihan vapaasti merkille, jäi vajaaksi, kutsui pois. Tätä toistettiin jokunen kerta ja hyvin Kippe alkoi ite korjaamaan paikkaa paremmaksi ja päästiin palkkaamaan. Sitten niin, että Christa häiriköi heittämällä kapulaa, olemalla itse merkin vieressä yms. Ekalla kerralla pokkana vaan kapulan perään –ei yhtään kuunnellut! Sitten alkoi parantamaan ja selvisi hienosti häiriöistä aikalailla oikealle paikalle merkin taakse. Mun pitää nyt itse asettaa kriteerit, mikä kelpaa ja palkata aina vaan siitä. Christa piirsi mulle säteen minkä itse koiriltaan hyväksyy. Pitää pitää se nyt mielessä ja aina vaatia sinne.

Sitten merkillä voi treenata pyörimistä, että koira pitää paikkansa aina ohjaajaa vastapäätä, vaikka ohjaaja muuttaa paikkaa. Silloin tietää, että koira on kartalla mitä merkillä kuuluu tehdä ja miten asettua suhteessa ohjaajaan.

Metallinouto, se meidän ikuisuus ongelma. Näytin miten toimii ja teki juuri niin kuin normaalistikin tekee; reippaasti kapulalle, nosto ja toooosi hidasta laukkaa takasin (tiputti lopussa raville) ja jäi kauas mun eteen palautusasentoon.

Tärkein ohje oli, että en nyt saa ikinä ottaa kapulaa pois kun on tullut eteen!! Siitä vaan vapautetaan, kehutaan ja koira saa kanniskella kapulaa liikkeessä. Hypyttelin siinä matalaa tokohyppyä yms. kapula suussa. Näin koiralla vähenee odotusarvo palkkaa kohtaan, mikä voi hidastaa palautusta. Vauhtinoudot sitten erikseen, missä tietty palkataan palautuksesta ihan normaalisti. Samoin voidaan jatkaa kierrättelyä yms. kapula suussa.

Toisella kiesillä kaukot ja ohjattu. Kaukoja ihan siitä läheltä, missä nyt toimii kaikki muut vaihdot, paitsi S-M. Se pitää opettaa kokonaan uusiksi ”linkkariksi”, siis että kippaa vaan taaksepäin. Tähän myös uusi käsky, koska maahan-käskyllä saakin nopeasti tippua suoraan alas (sivulta, liikkeestä jne.).

Kipelle pitäisi tehdä nyt kuuntelutreenejä, se kuulemma nyt vaan tekee ja tarjoaa hirveästi oikeastaan juurikaan miettimättä mitä tekee tai mitä pyydetään. Kaukoissakin alkoi tarjoamaan pyytämistä, kuolemista ja kaikkea mahdollista, kun ei ymmärtänyt tai oikeastaan ei kuunnellut mitä sanoin. Vaikka sehän on sellainen tosi vakaa koira, joka ei varsinaisesti sählää tai ole mikään sähikäinen.

Ohjattua ei keretty tekemään, kyselin vaan ohjeita. Eli merkki pidetään tässä vaiheessa vielä erillisenä. Eli ohjataan koira merkin taakse vaikka ihan läheltä. Sitten lähetys, sekin voi olla niin että itse seisoo lähellä merkkiä. Kuulemma voi tehdä molempia suuntia sekaisin heti alusta asti, nythän olen tehnyt ainoastaan vasenta. Jotta treeniin saa nopeammin toistoja, voi kapulan(/t) heittää vasemmalle/ oikealle ihan siitä merkiltä, ei tarvitse aina käydä kokeenomaisesti talsimassa niitä paikoilleen.

Myöhemmin, kun suunnat on selvät, tehdään häiriötreenejä. Ensin koira opetetaan ihan perus tasamaa noudossa luopumaan kapulasta. Eli koiran mennessä kapulalle stopataan se ja kutsutaan esim. sivulle. Koiran pitää luopua kapulasta myös henkisesti, ei ainoastaan fyysisesti!! Eli ajatuksen pitää siirtyä esim. seuraamiseen tms. mitä nyt sitten pyydetään, ei pysyä siellä kapulassa.

Sitten niin, että keskimmäinen kapula heitetään, mutta koiran pitää kuitenkin hakea paikoillaan oleva vasen/oikea. Eli samaa kuuntelua ja heitetystä kapulasta luopumista.

Koira pitää myös opettaa menemään keskimmäisen yli, jos on ajautunut sen väärälle puolelle. Että osaa jättää sen, juosta vaan yli ja hakea pyydetty reunimmainen.

Koulutuksessa oli myös 2 aikalailla Wiun ikäistä pentua, joten sain poimittua apinankin koulutukseen muutamia tipsejä:
- Seuraaminen: namista pitää luopua nopeasti, tai siis namilla ohjaamisesta/ imuttamisesta (mitä varsinaisesti en ole tehnytkään). Imuttamisella saa helposti etujalkojaan nostelevan ”kouluratsutyylin” ja pylly heiluu & elää omaa elämäänsä. Sivuttain suora asento voidaan tehdä esim. seuruuttamalla sohvan /seinän vieressä. Ja tietty ihan muutaman askeleen pätkää ja palkka nopeasti heti kun tekee hyvin.

Pennulta pitää aika nopeasti alkaa odottamaan omaa aktiivisuutta hakeutua sivulle, eli päästä juurikin siitä namilla ohjaamisesta eroon. Sitä voidaan auttaa suullisesti ja kädellä oikeaa paikkaa taputtaen, mutta ei omalla liikkellä, hartioilla tai sillä namikädellä. Alkuun ei tietenkään vaadita mitään teknisesti täydellistä suoritusta, vaan kehutaan jo kun pentu tajuaa liikkua kohti oikeaa paikkaa. Eli munkin on nyt päästävä eroon siitä namilla auttamisesta, huomasin että olen aikalailla jämähtänyt siihen. Tai en enää varsinaisesti ohjaa namilla, mutta mulla on nami vasemmassa kädessä tossa omassa kyljessä kiinni. Kun jätin namin pois kädestä, putosi Wiu ihan kartalta; alkoi tarjoamaan maahanmenoa tai meni passiiviseksi. Tässäpä meille seuraava treeninkohde!

- Nouto: noutoa tehdään kolmessa eri osassa; vauhtinouto, palautusasento ja kapulan vapaa kanniskelu (toki noudossa on monta muutakin myöhemmin opetettavaa osaa, näillä vaan aloitetaan). Kahta ensimmäistä ollaan tehtykin, mutta ei tuota kapulan pitoa/kanniskelua siinä mun liikkeen mukana.

Vahtinoudossa opetetaan asennetta, saa ja pitää kehua&kannustaa ja liikkua itse poispäin, jotta pentu heti oppii, että sillä on kiire kapulalle ja se nostetaan nopeasti ja tullaa kauhiaa kyytiä kohti ohjaajaa! Erikseen pitää opettaa pennulle vaihtaminen, että voi palkata vauhdista. Tämän Wiu on oppinut ehkä vähän itsekseen; tiputtaa kapulan vauhdista ”jess”-sanalla ja ryntää kiinni leluun. Eli vauhtinouto meillä on aika kivassa jamassa nyt.

Kävin jossain välissä läheisellä nurtsille tekemässä treenin Wiuskankin kanssa, meni aivan hurrrrjan hyvin! Alkuun muutama vauhtinouto tällä kertaa ihan puukapulalla. Sitten sivulletuloja (tosin nami edelleen siinä vas.kädessä…) ja muutaman askeleen pätkiä. Luoksetuloja tolpan kiertojen kautta; autan lelulla vielä tohon eteen. Liikkeestä maahanmenoa (ollaan päästy jo käsiapusta pois!) ja seisomia, joissa vielä ”tökkään” kädellä kohti Wiuskan nenää. Loppuun vielä vauhtinoutoja ja leikkiä. Wiu oli hirmu hyvällä asenteella ja teki ihanasti mun kanssa hommia. Ehkä paras treeni ikinä Wiuskan kanssa!!!

Sunnuntaina jäi aamun hakutreenit väliin, kun oli pakko vähän nukkua (pe&la iltoina pikkujoulut ja koko la päivä tuolla koulutuksessa)…käytiin mökillä vähän talvivalmisteluja tekemässä ja menomatkalla metsälenkki ihanan sinisen taivaan alla auringon valossa (harvinaista herkkua pimeän syksyn keskellä!). Harmitti ihan vietävästi, kun unohdin kameran kotiin… Koiratkin revitteli innoissaan –ilmeisesti nekin vähän kaivanneet kunnon metsälenkkiä!

Pasi tallasi Kipelle jäljen ennen lenkkiä. Oli ihan lyhyt, n. 300m, 6 keppiä. Figo oli mukana tallaamassa harhajälkiä. 5 ekaa keppiä nousi, viimeisen ohi ajoi tielle, laitoin sitten erikseen etsimään sen vikankin. Neljänteen keppiin asti oli aika epävarman oloista menoa –liekö hirvien & F:n jäljet hämänneet tai voiko jäätynyt maa vaikuttaa…? Tai sitten se oli vaan pitkän tauon ja kokemattomuuden yhdistelmä. Loppu itsevarmemmin. Selvittiin kuitenkin loppuun melkein kaikki kepit taskussa!

Pasin tallatessa jälkeä Kippe teki tarkkuuden –hyvin & nopeasti. Ja Wiuska pari etsine-etsinnän alkeista, näitä muutama myös mökillä.

Maanantaina tehtii koko lauman voimin treenit päiväkodin parkkiksella. Pasi roudasi mukanaan esteen ja minä tokokassin. F&Wiu pääasiassa teki ohjausvääntöjä tolppien & esteen avulla. Näytettiin me Wiuskan kanssa loppuun vauhtinouto(&luoksetuloa) Pasille, kun se on jo nii-in hieno!! 

Skip oli vähän tuhma, se teki paljon omia juttujaan eikä oikein kuunnellut mitä sanoin. Nii se vaatiminen…   Oli kyllä kovasti innokas ja vauhdikas, joten eihän siitä kuitenkaan voinut sitten jäädä itellekään huono fiilis. Mie oon toivoton, ei miusta ikinä tuu hyvää, kun kriteerit ei oo kovin korkealla!!

Tiistaina F pääsi Hennan hierottavaksi, kun on nyt radalla tuntunut niin pökkelöltä, mm. päällejuoksut ei ole onnistuneet, hyppää välillä jalat alhaalla yms. Etenkin lantio oli jumissa, samoin toinen kylki ja lapojen seutu. Ei nyt mitenkään über pahasti, mutta ei ihan turhaakaan varmaan ollut tuo hierominen!