Torstainahan Olan treeneissä vähän hypyteltii sitä metristä ja keskiviikkonakin oli muutaman korkeamman hypyn tehnyt, vaikka rataa menikin mini esteillä. Tästä seurauksena taas koko loppuviikon könkkääminen/ontuminen Ei näköjään ainakaan tällä hetkellä juuri yhtään kestä hypyyttämistä ilman, että menee takapää tuohon kuntoon... Ihan hirmusti tätä pähkäilin ja masentelin, mutta kyllä meillä nyt toi PK-ura ainakin toistaiseksi menee jäihin (tiiä sitten onko tuo otus joskus/koskaan siinä kunnossa, että kestää hypyt). Kun se ei nyt osaa PK-esteitä niin, että voisin suoraan mennä kokeisiin, eli niitä pitäisi treenata (sekä hyppyä että A:ta). Molemmat esteet ovat varmasti aika tiukkoja selälle, joten ei onnistu. Kääntelin ajatuksia päässäni ja totesin, että ei mulla ole oman kisavietin/tavotteiden takia oikeus tehä toista jatkuvasti kipeäksi ja aiheuttaa sille turhaa kipua. Mistäs edelleenkään tiiän, sattuuko sitä joka ikisellä hypyllä..? Eihän se sitä tehdessä suoranaisesti näytä, vaan tekee vaikka pää kainalossa.

Joten mielummin unohdan nyt PK-esteet ja kisaaminen siellä. Mielummin pidän kohtuu terveen koiran, joka saa juosta sydämensä kyllyydestä ja jonka kanssa voin touhuta&harrastaa. Käydään hakumettällä ja tehdään EK-juttuja, kunhan nuo lumet sulaa. Mutta tehdään niitä vaan (yhdessä)tekemisen ilosta eikä kokeet mielessä.

Lauantaina käytiinkin talven tauon jälkeen tekemässä ilmasuja Heidin työpaikan pihassa. Maansiirtofirma, jonka pihassa oli kivasti koneita, kauhoja ym. piilopaikkoja, vähän sellainen rauniofiilis. Muutenkin kivasti sula hiekkapiha. Kipelle 4 ilmasua ja yksi suorapalkka loppuun. Vähän oli talviterässä ja ekalle pistolle lähtiessä ei varmaan oikein tiennyt edes mitä tekee :) Uusinta lähetyksillä ampui jonnekin naapurin pihaa asti... Noh, saatiinhan se nenä auki ja aivot mukaa, loput 4 löytyi jo näppärämmin. Muuten ok, erityisen ilahtunu olin kun palautti niin hyvin piilolta eteenpäin, mutta kyllä taas siinä sivulla sylki irtorullaa eikä malttanu odottaa käskyä, murrrr!

Sitten Hlaa ja isin kanssa motocrossa radalle ampumaan. 6 laukausta leikkien, paikkamakuussa sekä sivulla. Jes, ei paineistu yhtää, vähän korvat heilahtaa, mutta eipä juuri muuta. Hyvähyvä. Porukoiden takamettässä vielä pudotettua (hyviä!) ja tarkkuus (ei niin hyvä, tai ei meinannu millää löytyä ja palauttaessa pudotti matkalla...ajatukset oli hankeen jääneessä lempparipallossa...tyhmä minä kun jätin sen sinne odottamaa).

Sunnuntaina lähdettii poikien matkaa Kouvolan kisoihin. Kiva herätys kuudelta...mutta lähdin mukaa kuvaamaan ja koska Kouvolassa on hallin ympärillä kivasti hiekkakenttää ja metsää. Tehtiikin 2 tarkkuusruutua, molemmat oikein mallikkaita! Ja pudotettuja, joissa taisin tehdä muutaman liian hankalan tai sitten Kippe juoksi nenä kiinni, kun tuli epäonnistumisia...no saatiin onnistumisiakin ja loppuun kiva mieli! Pikku tottikset puutarhan hiekkakentällä. Seuraamista, huh, vähän liikaakin intoa ja melkein napsi mua reidestä...parani ja olin kuitenkin aika tyytyväinen. Liikkeestä istu ok, maahanmeno kateissa aluksi mutta saatiin sekin löytymään. Hieno luoksetulo, kovaa mutta ei yhtää törmänny/vinottanu tms. ja loppuun eteenmeno sille ihanalle jalalliselle pallolle.

Aina autosta nostessaan Kippe oli tosi jäykkä ja ei hetkeen juurikaan varannu painoa vas.takajalalle...kun vetreyty, niin liikku ihan hyvin, mutta paikallaolon jälkeen oli kyllä tosi puutunu.