Jaahas, viikko on menny tutuilla kuvioilla. Vettä tullu about joka päivä ja koko ajan…no ei kai sentää, vaikka siltä se kyllä tuntuu…koirapyyhkeet koko ajan kuivamassa ja joka paikka täynnä kurap***aa. Syksy <3
 
Lauantaina pojat pyörähti kolmen startin verran Mikkelissä, tuloksena tuttu yhdistelmä; 5-HYL-0. Eka rata (hyppäri) oli kuulemma ollu sairaan siisti rata toka vikalle esteelle asti, mikä oli kepit. Olisi pitäny mennä umpikulmasta sisää, mutta Figon mielestä avokulma oli paljon nopeampi ja kannattavampi…  Keskimmäinen rata oli tainnut olla kaikkinensa vähän sähellystä ja hylky oli tullu jossain keskivaiheilla ja lopussa oli vielä possu oikaissu ämpärille hihnaa hakemaan :) Vikalta radalta nolla ja sijoitus 2. Figo on aika liikkis, se ei ehkä halua tehdä sitä puuttuvaa tuplaa, koska on kuullu Pasin puhuvan kisatauosta heti kun tarvittavat nollat on kasassa…

 
Likat oli aamupäivän porukoilla, kun mie olin kuuntelemassa Leena Piiran luentoa koiran rakenne&liikunta. Se oli tosi hyvä ja opin paljon uutta. Ihan perusteista alkaen, kuten siitä rakenteesta. Melkein hävettää, mutta en mie oo tienny tollasia perusjuttujakaan… Paikalla oli kolme esimerkki koirakkoa, joita tarkisteltiin seisoen, istuen, maaten ja liikkeessä. Taidan kirjoittaa erikseen omaksi postaukseksi tuon luennon sisällön. Tytöt oli saanu piiiitkän metsälenkin äipän kanssa. On se kyllä kullan arvoista tuollanen hyvä hoitopaikka aina tarvittaessa!!
 
Luennon jälkeen kävin nappaamassa likat kyytii porukoilta ja kurvasin suoraa hakumettälle. Tiistaina Kippe toimi tosi kivasti niin haussa kuin esineruudussakin, lauantaina taas melko päinvastoin… Mie otin Kipan suoraan autosta ja heti radalle, ei mitää tuttuja alkurutiineja. Olin itekin kiirestä jotenkin kuutamolla jajaja… Käynnistysvaikeuksien ja ekan piston (tyhjä) räpellysten jälkeen saatiin pakka kasaan ja seuraavat kolme tyhjää oli hyviä. Viides pisto oli löytö, missä oli miettinyt rullan kanssa…ottanu&lähteny, palannu vielä takasin tarkistamaan ennen kuin tuli mun luo. Liekö vähän pasmat seonnu, kun tyhjältä tullessaan näki Katrin vielä pamppaloivan siellä pöpelikössä :) odotti varmaan suorapalkkaa ”haamulta”. Eniten mua ärsytti oma toiminta, miehän se ryssin koiran reenin. Oma pakka ei pysyny kasassa enkä ollu yhtään keskinny mitä olen menossa tekemään… Esineruudussakin meni ihan totaalisesti hermot, mitä mulle aika harvoin Skippyn kanssa käy (kuka just tuossa haasteessa hehkutti, ettei painosta koiraa?!)… Oli siis toooosi hyvä mieli reenien jälkeen. Hyvä Riikka, loistava koiranohjaaja.

Wiu haki kolme ukkoa haamuilla. Paitsi en tiiä näkikö (taaskaan) oikeasti yhtään haamua…? Ekalla pistolla kävi niin, ettei löytäny (vaikka näin sen kyllä viipottavan siellä piilon takana) vaan ”eksyi” autojen suuntaan, missä Elina teki Ion kanssa esineruutua. Toisella lähetyksellä löysi. Eka kerta kun Wilmalle käy näin…tilastotappio? Toista ukkoa ei ainakaan nähny, kun lähti niin varoivaisella laukalla pistolle. Hyvin meni kuitenkin suoraan ja löysi! Samoin kolmas, mihin tuli kyllä pieni ääniapu (oksan katkeaminen). Hitsi kun nuo haamut niin harvoin onnistuu…kun koiran korkeudelle ihminen harvoin näkyy sieltä 70 metristä. Nyt Wiu nostaa korvat pystyyn, kun sanon, että ”siellä se on”. Mikä ei näyttävästi kyllä tarkoita että on nähnyt haamua, nyt ehkä vaan jo tietää että siellä se on… Pitää miettiä jatkoa, haamut olisi hyviä tohon suoraan menon vahvistamiseen, JOS ne oikeasti vaan saisi näkymään. Ihmeen hyvin Wiu kuitenkin jo suunnistaa suoraa sinne minne lähetetään! Selkeästi on vähän epävarma, mikä näky vauhdissa. Mutta menee kuitenkin. Kyllähän se joka kerta vahvistuu, kun löytää sieltä suoran päästä ihanan ukon.

Sunnuntaina oli pakko tehä alapellolle esineruudun uusinta. Nyt kyllä Kippe oli aika huono ihan ilman mun huonouttakin (tai miehän sen oon huonosti kouluttanu, että peilin etee taas vaan ;) )... Vähän meinasi taas mennä hermot sen jäljestelyyn ja turhaan juoksemiseen... No saatii me jotain onnistumisiakin. Pudotettu&tarkkuus oli hyvät!

Wiu teki aksaaaaaaaa kotipihassa pariinkin otteeseen. Projektina on nyt ollut puomin ylösmenokontakti. Vaikkei Wiu mikään suuri koira olekaan, on sillä tosi pitkä askel ja luontaisesti sellanen tyyli, että oikein hyppää mahdollisimman korkealle tullessaan puomille (pomppiihan se muutenkin kuin aropupu). Tähän sitten piti tietenkin keksiä jotain, ettei tule turhia vitosia tyhmästä ylösmenosta. Pasi kokeili muutamia eri juttuja; muurin "hattupalikoita" askelta rytmittämään puomia lähestyttäessä, sopivaa lähetysetäisyyttä, kehikkoa ylösmenolla yms. Käyttöön nyt valikoitui parhaalta tuntuva tapa; Wiun pitää etutassulla "läpätä" kontaktille, eli siihen lankun alareunaan. Alkuun niin, että selkeästi pysähtyi siihen, jolloin Pasille itelle oli helpompi poimia oikea suoritus. Palkka oli alusta asti lankun (siis se puomin ylösmeno osa) jälkeen, eli juoksi lankun läpi palkalle. Periaatteessa edelleen pitää pysähtyä ja odottaa vapautusta (Wau!), mutta aika usein Pasi jo vapauttaa sen niin nopsaan, etten mie ainakaan melkein edes ehi näkemään mitää pysähdystä. Ei se tietenkään lopullisessa suorituksessa mitään pysähdy, koska sehän veisi monta sekuntia ihan turhaan. Mutta ainakin alkuun näin, että pitää odottaa lupa jatkaa, että homma olisi mahdollisimman selkeä koiralle(kin). Jos se tätä kautta oppisi oikean tyylin lähestyä puomia ja mennä sille. Olisi joku "tarkoitus"&tehtävä sillä ylösmenollakin. Kiva opettaa jotain tuollasta uutta juttua, kun edistymisen näkee niin pian ja kehitystä tapahtuu koko ajan! Myös keppejä ja hyppyreeniä tuli tehtyä. Wiu olisi kisaiän tullessa täyteen (3.10.)  muuten aika valmis kisakentille, mutta laitetaan nyt tuo ylösmenokin kunnolla pakettiin ennen kisauran korkkaamista :)
 

Alasmenoa onkin reenattu ihan pikkupennestä asti ja se kyllä toimii!!
Kuva Tuula Pulliainen