Jos eilisen treenin pohjalta katsoisi, niin ei meillä Skippyn kanssa kovin vahvasti mene (kisat olisi taas lauantaina). Olin oikein laittanu reenisuunnitelmaan kaikki EVL-liikkeet ja kaimakin tokaisi, että tässähän hyvin näkee miten liikeet nyt sujuu. Viime kisan jälkeen ollaan lähinnä tehty vaan kuuntelureeniä temppuradan muodossa sekä tunnaria erilaisilla katastrofiversioilla (siis katastrofikasa erilaista sälää, ei se itse suoritus ole katastrofi, ainakaan toivottavaa olisi ettei ole).

Ja ai että on kyllä taso korkealla jos tätä reeniä katsoo;

Seuraaminen; Riikka häiriöi (ja Pasi tietämättään kun aksasi siinä vieressä). Lentävä patukka ja etenkin vinkupallo oli taas liikaa ja meni aivan vääntämiseksi. Ja Kipahan ei tietenkään taas voinut ottaa narupalloa, koska todistetusti vinkupallo ON jossain hoodeilla… Mulla meinasi palaa (paloi?) käpy ja totesin, että ole sitten ilman lelupalkkaa, kun ei kerta kelpaa.

Idari; seisoi heti ekan istumisen. Annoin palautetta ja Kipa kiroili takaisin. Uusi yritys. Istu ja seiso onnistui, mutta maahan ei sitten enää voinutkaan mennä. Voe kiesus. Taas vähän väännettiin. Kehupalkka kun jossain vaiheessa saatiin joku onnistuminen.

Luoksari suorana eteen asti, se meni hyvin kun ei siinä montaa liikkuvaa osaa ollutkaa mitkä olisi voinu epäonnistua :) Kehupalkka.

Ruutu. Merkki taisi olla ihan ok. Mutta sitten. Matkalla piti hämääntyä yhdelle ylimääräiselle merkille. Siitä ruudun eteen (ei siis sisälle). Siitä ruudun etureunaan. Eli päästiin sitten vääntämään ruutuakin, huokaus sentään.

Ekan seitin loppuun taidettiin vielä vääntää sitä liikkeestä maahanmenoa. Kipa oli ehkä vähän paineessa, kun hieman ehkä liian kovasti keskusteltiin tossa session aikana muutamista jutuista. Idari on kyllä nyt niin levällään niin levällään… Kuin paljon pystyy korjaamaan parissa päivässä?! (loppuvkon olen reissussa, ei siis reeniä to&pe)

Pölöpää <3

Tokassa setissä eka ohjattu (vasen). Meni hämy merkille, mistä lukuisien kehoitusten ja Riikan avun jälkeen vihdoin oikealle merkille, mistä sitten keskikapulalle. Sain kuitenkin loppupeleissä ohjattua sinne minne pitikin. Voi jeesus. Uusintana ok (poistettiin ylimääräiset merkit oikean läheisyydestä…)

Metskunouto. Oho, sehän onnistui :D oli Kipaksi jopa raivokas nosto!

Tunnari. Päivän toinen (ja toiseksi ainoa) ilonaihe!! Nätisti laukalla palikoille, haisteli muutamaa ja nappasi oman –great!!

Loppuun vielä ruutu voittajatyyliin ja oikein hetsasin. Ja kappas, meni presis oikeaan kohtaan!

Onneksi lopussa edes joku onnistui, vaikka varmaan sanomattakin selvää, ettei tästä nyt mikään voittajafiilis jäänyt. Kamoja korjatessa pelleiltiin vielä vähän kiertojen kautta luoksareita+sivullesiirtymisiä ja kaukoja peruutellen.

Kyllä tää on välillä niin…. :D Okei, olin ite väsynyt (nukuin jo menomatkalla autossa, Pasi siis ajoi, että en sentää ajaessa nukkunut), mutta tavallaan innoissani, kun takana viikon tokotauko. Kipakin oli tavallaan innoissaan (alussa liikaakin), ehkä jopa niin, ettei aivot sitten oikein toiminu siellä keskittymis-sektorilla. Ja mä olin liian väsynyt, hihat paloi vähän liian helposti ja vieläpä kerroin sen otukselleni… Nooooh, positiivari voisi tästäkin ajatella, että ehkä noi väännöt sitten kantaa kisassa?! (hahhah)

No kyllä mä OIKEESTI tiiän ja osaan!!