Lauantaina meijän lauma jakautui kolmeen kaupunkiin; Pasi&Wiu Kotkaan, F Heinolaan ja mä&Skippy Sysmään. Olipa tuloksellisesti, ja muutoinkin, takkuinen viikonloppu. Tiiättekö, niitä kisapäivä, kun olisi ollut parempi jättää käymättä…?

Kotkassa kisattiin 3 startin verran, tuloksena tripla HYL. No Wiun meno sinänsä ei ollut mitenkään perusmenoa huonompaa ja esim. kontaktit oli hyvät. Ekalla radalla meni kepeillä kakkosväliin, kun oli aika lyhyt&vauhdikas kepeille tulo. Sitten HYL kun oli sujahtanut putkeen väärässä kohdassa. Toka radalla oli lähtösuora, missä hyppy, muuri ja hyppy ennen suoraa putkea. Wiu oli jostain syystä (kuka näitä tietää…) kiertänyt muurin, joten Pasi lopetti radan siihen. Kolmannella tosi hyvää menoa esteelle nro 17; takanaleikkaus ennen suoraa putkea, minkä jälkeen Pasilla ei vaan ollut jalat riittäneet seuraavalle hypylle. Wiu oli vähän tarttunut Pasiin kiinni ja ottanut hypyn takaakiertona, kun piti mennä suoraan…

Figon päivä taisi sujua parhaiten; se lenkkeili, herkutteli ja oli rahnuteltava mummolassa!

Me Kipan kanssa Sysmässä Mujusen tuomaroitavana. Siellä Sysmän liikkahallissa, missä 2 vuotta sitten käytii tokoilemassa meidän VOI1-tulos! Nooh, nyt ei sitten ihan mennyt niin unelmasti…

Vähän pohjustuksena; mietin jossain vaiheessa lähenkö ollenkaan, kun mulla on joku ihme ”vika” kropassa; jalat&kädet on ihan puutuneet, iho on samalla lailla herkkä kuin kuumeessa ja mahaa puristaa. No selvisin kuitenkin hengissä kisareissusta. Kohta lääkäriin…

…ja se itse kisa sitten;

Paikkaistu 0; oli mennyt 1min.17s. kohdalla maihin, siihen asti istunut kuulemma hyvin. Nyt kyllä virittelin ihan hyvin ja koira olikin kivasti kontaktissa siinä alkulöpinöissä ja jätössä. Tiiä sitten, ei vissiin vaan huvittanut… (huomautin tästä kyllä kun palasin piilosta).

Paikkamakuu 10; hyvin alas&ylös, oli mennyt lonkalle, eli vähän laiskana tässäkin…

Päätin kuitenkin, että teen ihan oikeasti parhaani yksilöliikkeissä ja tällä kertaa en edes harkinnut kotiin lähtöä. Oli fyysistä oloa lukuun ottamatta hyvä fiilis.

Virittelin Kipaa leikittämällä ja vähän seurauttelemalla siellä ahtailla käytävillä. Taisin huomauttaa jostain alkulämpässäkin. Päätin, että menen sellaisella jämäkällä asenteella kehään. Hain vähän samaa kuin vuoden ekoissa tosi hyvin onnistuneissa Pieksiksen kisoissa. En sitten ilmeisesti kuitenkaan onnistunut saamaan itsevarmaa ja luottavasta päättäväisyyttä, vaan meni ehkä enempi vihaisen jämäkäksi (kiitos Sanna puhelin tuesta ja hyvistä ajatuksista!).

Seuraaminen 5; oijoijoi, tällaista ei ole käynytkään sitten…milloin viimeksi? Ekat suorat ja käännös ihan ok. Sitten paikallaan askeleet. Kipa jätti perusasennon tekemättä, tai tekikö hitaasti kun olin mulkaisin? Sitten oikealle askeleet ja taas perusasento tekemättä. Sanoin vihaisesti, että sivu. Tämän jälkeen seurasi hitaan kävelyn ihan ok, mutta juoksuosuudessa tuli katastrofi. Kipa tuumasi, että seuraa ite kaaviosi ja luimi jossain kaksi metriä mun takana. Loppuun sain sen tohon sivulle… En oikein siinä osannut tehdä muuta, kuin ite posottaa kaaviota menemään. Liikkeen jälkeen en pystynyt yhtää kehumaan koiraa…no eikä se kyllä kehuja ansainnutkaan. Mutta olisi kyllä voinut tarvita vähän tsemppiä ja rohkaisua...nyt jätin sen aivan yksin. Voi tyhmä minä =/

Idari 0; seiso=seiso, istu=seiso ja maahan=istu…mä olin aivan tolaltani ja vittuuntunut. En edelleenkään pystynyt antamaan oikein mitää järkevää palautetta Kipelle...

Luoksetulo 7,5; 2 käskyä maahan (jäi seisomaan ekalla). Tosi epävarma liikkeellelähtö stopista…

Yritin palkata kun päästiin kehästä, vaikkei se varmaan ihan täydellä sydämellä onnistunut. Liikejako oli siis näin; seuruu, idari&luoksari + ruutu + ohjattu + hyppy, tunsku&kaket, eli neljässä osassa yksilöliikkeet.

Seuraavana ruutu 7,5; 2 käskyä ruudussa maahanmenoon, muuten ok!

Palkkasin kunnolla ja lopetettiin tähän.

Ulkona tein seuraamsita ja jäävät, nou probleemos, ei tietenkään…

Jäi kyllä ihan über paska fiilis. Luulin että ollaan päästy jo tosta totaalisesta jäätymisestä. Juurikin tuo seuraamisen epävarmuus, samoin kun nuo kaksoiskäskyt maahanmenoihin, on niitä ennästään tuttuja virheitä, jota ennen (ja näköjään nytkin) tuli kisajännityksestä. Siis ei mua edes jännitänyt mitenkään paljon. En sitten tiiä, olinko liian jämäkkä ja Kippe meni epävarmaksi, kun ei saanut palautteen ja tiukkojen käskyjen jälkeen ”hyvä” tms. kuittausta tossa seuraamisessa… Ja minä en kyllä yhtään saanut itteäni nollattua seuruun jälkeen, en yhtään… :( En kyllä ihan skarppina ollutkaan tän omituisen olon kanssa…juostessa tuntu ku joku olis vääntäny sisuskaluja solmuun. Ehkä se oli nuo jutut, mitkä sitten sai herkän koiran reagoimaan vanhaan tapaan noin epävarmasti.

Maanantain reenithän meillä meni ihan vääntämiseksi (ks. alempi kirjoitus),mutta ti&ke saatiin kuitenkin onnistuneet hyvänmielenreenit alle. Mutta olisko maanantaista jäänyt pieni luottamuspula...?

Sen olen tiennyt aina, että Kipa ei ole sellainen koira, joka parantaa suorituksia tiukassa kisaputkessa eikä sille yhtään sopisi esim. kisat kahtena peräkkäisenä päivänä. Ollaan nyt puolen vuoedn sisään kisattu 9 EVL starttia, mikä on meille paljon ja alkaa ehkä nyt näkyä…?! Who knows? Joskus mietin, että miksi tän tarttee olla näin helvetin hankalaa...puuh.

Sunnuntaina mun omituinen puutuneisuus ja puristus jatkui, mutta oli pakko hieman ulkoilla aivan superkauniissa keväisessä auringon paisteessa! Vähän hötsättiin pihakivaa, Kipen kanssa tosissaan pääpaino sanalla ”kivaa!”. Käytiin pieni lenkki ja päikkäreitten jälkeen vielä hissukseen hiihtelemässä takapelloilla. Koirat oli aivan innoissaan ja onnessaan! :)