Kävin lauantaina Figon kanssa Jyväskylässä vetäsemässä kolme rataa. Tällä kertaa ei täysosumaa tullut, vaikka kerran lähellä oltiinkin.

1. rata oli hyppyrata. Päätin osallistua kokemuksen vuoksi, vaikka meillä oli Kouvolasta yksi nolla takataskussa...Muistikatkos...en muista rataa kokonaisuutena, mutta virheet muistan. Yksi kielto hypystä ja yksi riman pudotus. Kielto tuli siitä, kun keppien jälkeen singahdettiin lähes rinnakkain oleville hypyille, eli kepeiltä hyppy, sitten tiukka u-käännös, hyppy. Yritin heittää koiraa keppien jälkeiselle hypylle ja leikata takaa, mutta ilmeisesti liian jyrkästi, koska koira pisti jarrut juuri ennen hyppyä. Rima putosi sitten kohta tämän jälkeen taas melko tiukassa käännöksessä, lähdin ilmeisesti jo vetämään koiraa liian aikaisin, ja koira ei malttanut ottaa hyppyä kunnolla. Lopussa meni vielä yksi putken jälkeinen hyppy pitkäksi. Koira oli kyllä radalla innoissaan, mutta ohjaajalta puuttui viimeinen puristus. Semmoista nättiä neppailua, mutta ei kunnon menoa. Ehkä panoksen puuttuminen näkyi suorituksessa. Sama se oli omalla urheiluurallakin, että treenit meni aina vähän niin ja näin, mutta tositilanteissa pallot ja kiekot tarttui. Minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Hyvää oppia kuitenkin, ja näin vähän miten koira kestää heittelyä kisatilanteessa. Eka mämmin olis kyllä voinu välttää huolellisemmalla ratasuunnittelulla.

2. rata oli agilityrata. Rata oli profiililtaan ihan hauska, melko vauhdikas, nopeita ja hitaita mutkia. Ensiksi kolme hyppyestettä, josta A:lle. A:n alastulolta koira karkas, vaikka yritin painottaa käskyä, joten seuraavalle kahden esteen hyppy-yhdistelmälle tuli kiire. Halusin tehdä valssin hyppyjen välissä, jotta pääsisin kepeille ajoissa. No ehdin pelastamaan tilanteen, koira haltuun, heitto jälkimmäselle hypylle, josta putkeen. Putkesta viistosti kepeille, otti keppien alun tosi tarkasti, kun sanoin heti putken jälkeen muutaman kerran napakasti kepit. Keppien jälkeen hyppy ja tiukka u-käännös, josta keinulle. Keinulta heitto hypylle, u-käännös, tiukka spurtti, muuri, hyppy, "Figooo...ja putkeen ", mutta väärään päähän. Rata oli tehty niin, että väärä pää oli suoraan houkuttimena kiihdytyksen jälkeen. Ratasuunnittelussa pikkusen aikaa märehdin, että miten veisin kohdan, ja päädyin, että tekisin valssin siihen kohtaan. Luotin itteeni, että ehdin vaikka tiesin, että kiire tulee. No ei sinällään ollut väärä valinta, koska tarkoitus oli omalla kropalla tukkia putken väärä, mutta tositilanteessa oma liike ajautuu u:n muotoisen putken keskikohdalle, joten oma liike vei koiran suoraan sinne minne oli jo menossa, eikä siinä auttanut, vaikka olisi huutanut kitarisat hajalle. Noh, onneksi sain salamareaktion, sillä aikaa, kun koira oli putkessa, että mennään loppuun asti tosissaan. Hyppy, puomi, putki ja loppuun kolmeen esteen hyppy-yhdistelmä. Loppurata meni puhtaasti ja täydellisyytä hipoen. Hetken harmitti, mutta oikeastaan vain sen aikaa, kun koira oli putkessa. Kehuin koiraa kovasti hienosta radasta. Omasta mielestä se oli yksi meidän parhaista radoista koskaan. Koira kävi aivan tajuttoman kuumana ennen lähtöä, kun näki edeltä lähtevän koiran. Sai ihan tosissaan hokea paikkaa lähdössä. Pidin koiraa vielä lähdössä hieman kauemmin, kun vilkuilin kolmatta estettä selän takaa, että saisin liikkeen heti oikeaan suuntaan ja radalle hyvän startin.

3. rata oli sama kuin edellinen, mutta toisin päin. Sitä ei tarvinnut kauaa jännittää, kun hylky tuli heti ekalta esteeltä, kun koira tuli riman alta. Sitten heti kolmennen esteen jälkeen kävi lyömässä puomin ylösmenokontaktia, vaikka tarkoitus oli mennä putkeen. Noh, tämä ehkä johtui siitä, kun jäin vähän ihmettelemään sitä alkua. En muista käänsinkö selkää koiralle, kun jätin sen lähtöviivalle, ja olisiko koira voinut hiipiä selän takana. Toisaalta koira oli semmoisessa puoli istuma-asennossa, takamus hieman irti maasta ja nokka osoitti tiukasti eteen, pää alhaalla. Ehkä vain jätin koiran liian lähelle estettä. Yleensä en tätä virhettä tee, vaan tarkkaan katon, mihin koiran asetan. Jossain puolivälissä vielä sössittiin keppien sisäänmeno toiseen väliin, varmaan oma ohjaus + koiran mielentila johti virheeseen. Alun ja keppien välinen osuus sekä radan loppu oli hienoa menoa, siihen täytyy olla tyytyväinen. Kahdella viimeisellä esteellä tuli vielä hauska yksityiskohta, kun siinä oli koiran silmin ysikympin kulma oikealla. Päätin tehdä siihen leikkauksen. Joudun ihan varvistamaan ja vetämään vatsan sisään, että koira mahtui tekemään tokavikan hypyn, ainakin tuli tiukka mutka, kun linjat oli niin eri suuntaiset. Katselin muitten menoa aiemmin, ja mietin, että tulikohan tehtyä väärä valinta, kun muilla takaa leikkaus ei oikein onnistunut siinä kohtaa. Tällä radalla tutustumisessa kävi sadasosan mielessä, että tämä pitäisi olla melko helppo, ja se ehkä näkyi omassa terävyydessä. Samaa sanoi toinenkin bortsun omistaja radan jälkeen, ja hekin ryssivät heti radan alussa. Aijai ihmisen mieltä. Edellisellä radalla muuten sanoin sammalle henkilölle, että onneksi Figo ei ole niin putkihullu, ja mites siinä kävikään :)

Päälimmäisenä kisoista jäi positiivinen mieli, oikeasti ei harmittanut yhtään, vaikka täysosuma jäi puuttumaan. Kakkosen radoilla on kuitenkin välillä jo hauskoja kohtia, ja nautin niitteen menemisestä, niin ei ole semmoista tuloksenteko pakkoa, kute ykkösten radoilla jo alkoi olemaan. Tiedän, että vielä on paljon parannettavaa, mutta välillä meno on jo tosi hienoa. Suurin haaste on saada Figo kisakierroksilla tekemään teknisesti vaikeita kohtia ja esimerkiksi hakenmaan keppejä jo hieman oma-alotteisemmin. Henkilökohtaisesti ei edes ole vielä kauheaa hinkua kolmosen kisoihin, vaikka ei perustaso sielläkään näyttänyt olevan kauhean huimaa. Vahvimmillaan me ollaan nopeissa mutkitteluissa, kun pääsen edestä ohjaamaan koiraa, vetäminen ja ennakointi onnistuu jo hyvin, ja mutkat menevät nuollen. Hitaammissa kohdissa on vielä treenattavaa. Niissä koira ei vielä kestä kauheaa ennakointia. Pitäisi keksiä jotain miten saisin koiran huomion, mutta sillä tavalla että rimat pysyvät ylhäällä. Itse en osaa vielä tosi paikassa tehdä mitään ihme ääniä, vaan yleensä se on semmosta tasasen käskevää. Toisaalta sain olla vähän jatkuvampaa, eikä yksittäisiä tässä huutoja, silloin yleensä omakin liike jämähtää ja koiralla ei ole hajua minne seuraavaksi mennään. Kyllä Figo painaa ku luoti, jos suunta on vain selvillä. Takaa ohajuksessa olisi treenattavaa, siinä hypyt voi mennä pitkiksi. Etenkin putkien jälkeiset hypyt ovat lähes järjestäen menneet pahasti pitkiksi. Viime treeneissä kokeilin hitaassa tiukassa mutkassa sanoa tässä ennen hyppyä, mutta silloin koira ei hyppää estettä, vaan kaartaa riman alta. Epävarmoissa kohdissa, eli syheröissä ja kepeillä tykkään vielä kisoissa pelata varman päälle, vaikka se saattaakin tehdä kiirettä niiden jälkeisissä tilanteissa. Puomin ja keinun kontaktit menee hyvin, kisoissakin, mutta A:lla ei kestä pitämistä alastulossa. Treenasin keinua vimetreeneissä, ja se näkyi radalla. Nyt torstain herkistelyssä pitää ottaa A:ta. Kontaktien ylösmenoihin oon Figollekin alkanut treenaamaan juoksukontaktia, kun löysin seuralta sopivat kaaret tähän käyttötarkoitukseen. Alasmenoilla edelleen namit. Sen virheen tein Jyväskylässä joka lähdössä, että toin koiran liian aikaisin radan vierustaan, ja Figo ehti keräämään, ehkä jopa liiankin kovat paineet ennen lähtöä. Toisaalta olen toivonut juuri sellaista koiraa, jota on vaikea pitää näpeissä, ja vaatii agressiivista ohjausta, silloin menossa on tekemisen meininkiä, vaikka niin varmaa se ei vielä olekaan. Nyt meno on jo välillä niin huimaa, että jatkossa pitää miettiä ohjauskuvioita hieman uusiksi, valssien vähentämistä tms. Viimeistään, kun kakkosen nollat on kasassa ja Figo pääsee treenitauolle.

Loppuun vielä hieman Skippyn agilityurasta. Uskoisin, että Skippyn kisaura pääsee käynttin kesän aikana. Sain sen hiffaamaan, että renkaan alta ei saa juosta. Napakka kielto ja heti onnistuminen perään, niin sen jälkeen rengas meni kuin vettä vaan. Kepitkin menee jo ilman apuja, pitää vain olla hiljaa, muuten koira kuumenee liikaa ja hyppää pois. Tosi paljo helpompi opettaa kepit, kun on ne verkot ympärillä. Figollakin hirveää edistymistä jo lyhyen "keppikylvyn" jälkeen. Figo kestää jo kehuakin kepeillä kisoissa ja yleisesti meno on paljon rennompaa kuin aiemmin. Henna teki Skippyn viime treeneihin meille radan, joka oli mun mielestä semmosta kolmosten tasoa. Mietinkin, että mitäköhän tästä tulee... Noh, hienostihan se alkoi mennä, kun vain ohjaa koiraa kunnolla, eikä vain hienostele. Kyllä se kokematonkin koira jo sinkoilee ja kestää takaa leikkauksia, vaikka niitä en ole oikeen koskaan edes opettanut, noh ehkä pari kertaa joskus viime kesänä. Skippy on putkihullu, ja se osottautuikin meille haasteeksi harkkaradalla. Suorilla Skippy on niin mielettömän nopea ettei itte kerkeä millään, ja vielä se takana oleva ohjaaja unohtuu, jos putki häämöttää edessä. Kontaktit pitää saada sen takia tosi hyviksi, muuten ykkösten radalla se koira hajottaa ittesä. Keinu on eniten vaiheessa, mutta keinukammo oli viime kesästä hävinnyt, joten eiköhän sekin nopeasti ala menemään.

Jos meidän koiria vertailisi agilityssa, niin sen minkä Skippy voittaa suorilla, niin Figo voittaa mutkissa. Figolla on aina ollut ihan mahtava kropan hallinta ja Skippyllä se on ollut aina vähän niin ja näin. Agilityssa Skippyllä ei meinaa kroppa aina pysyä vaudissa mukana. Kerran lensi puomin ylöstulolta vauhdilla alas ja toisella kertaa pamautti päin pussin sisäseinää. Vauhti on niin huimaa, että täytyy yrittää olla varovainen, ettei Skippy the kangaroo hajoa. Ja ehkä se vartalonhallintakin paranee aikaa myöten. Muuten Skippy on tosi helppo treeneissä, vetää aivan täpöillä, kun on vuoro, ja heti suorituksen jälkeen on kuin viilipytty, kun sen laittaa kentän laidalle odottamaan. Figoa ei millään pysty pitämään kentän laidalla, etenkään kisoissa. Muutaman kerran pakka on epävirallisissa hajonnu niin täysin, että koiran paine lopulta purkautuu aivan tyhmään töhötykseen, ja koira näyttää kuin se olisi eka kertaa radalla. Virallisissa kisoissa energia on siirtynyt vielä vauhtiin, onneksi. Mutta tämän on tosiaan kokemus näyttänyt, että Figo on parempi pitää muualla ennen lähtöä. Viime ajat olen kyllä antanut sen kyllä vetää hihnassa, kun radan läheisyyteen tullaan. Näin vältyin kirosanoilta ja koiran lisäpaineistukselta, vaikka painettahan se siinä narun päässäkin kerää. Kuitenkin ennen lähtöä otan koira tiukastio haltuun ja kuljetan ilman hihnaa vierellä.

Loppuun vielä, Figolta löyty eilen kesän eka punkki, pitääkin hakea punkkikarkotetta eläinlääkäriltä.

Ainiin,Tampereella tavataan viikonloppuna, lauantaina, kun Figolla ja mulla on kaks maksi 2:n lähtöä. Saas nähdä mitä siellä tapahtuu. Varmaan taas äärirajoilla menoa. Figon mielestä agility on huippu kivaa, sen näkee nykyään kaikesta, se on huippuonnellinen aina maalissa, antaa remmille kyytiä ja omistajalle paljon pusuja. Huippuhauskaa, kun vihdoin löydettiin Figon kanssa se meiän laji, suosittelen muillekin :)

Pasi