Pientä päivitystaukoa taas ollut. Josko tästä vähän aktivoituisi, nyt kun joutuu taas päivät istumaan töissä koneen äärellä. Eli yksi aikakausi loppui, kun piti palata mammalomalta taas työelämään. Haikeaa.

Edellisen päivityksen, kesäkuun alun SM-kisojen, jälkeen on ehtinyt tapahtumaan monenmoista. Koitan tähän nyt isoimmat jutut kirjoittaa itselle muistoksi.

Pari viikkoa SM-kisojen jälkeen oli maajoukkuekarsinnat Liedossa. Pasi&Wiu lähtivät reissuun kaksistaan, tai siis Janne&Twixy seuranaan, mutta me muut jäimme jatkamaan mökkeilyä. Tästäpä ei nyt pitkää kertomusta tulekaan, sillä finaalipäivälle ei irronnut paikkaa tänä(kään) vuonna. Ja kyllä, se oli jälleen suuri pettymys. Ihan tosi suuri, kun koiraa on tietoisesti rakennettu kohti maailman huippua käytännössä koko sen elämä eli viisi vuotta, ja sitten ei pääse edes MM-kisoihin kokeilemaan mihin rahkeet riittäisi.

Kaikki postauksen kuvat Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi. Omat kuvat on vielä purkamatta kamerasta...

Mutta ei auta. Eka hypäri oli profiililtaan helppo ja siinä tulikin tosi paljon nollia. Pasi unohti katseen hetkeksi ja niin vaan tuli Wiu 4. hypyn ohi, HYL. Agiradalla tyypit paineli kuin viimeistä päivää ja aika olikin pari sekuntia voittajaa nopeampi, mutta 5 puomin ylösmenolta ja sitten vielä A:n alastulolta (taaskaan Pasi ei katsonut koiraa vaan vapautti ihan vaan randomilla), 10.  Ei siis asiaa sunnuntaille. Pasi jäi kuitenkin kannustamaan treenikavereitaan ja Santtu&Rai-Rai pääsikin upeasti edustamaan Suomea maajoukkueeseen!

Kyyyyllä sitä katsomossakin voi eläytyä :D  Tässä Santtu&Rai tulee nollalla maaliin (kuva Henri Luomala)

Arvannette ehkä, että puomia juoksuteltiin treeneissä jonnii verta ennen EO-reissua ;) Ihan vaan idealla -täysiä-. Ylösmenoihin ei sen kummemmin puututtu, kun eipä tuossa ajassa mitään radikaalia olisi ehtinyt tekemään. Ne ylösmenovirheet tuli useimmiten niin, että Wiu muutti rytmiään ennen puomia niin, että otti sellaisen kootumman askeleen juuri ennen puomia ja siitä juurelta ikäänkuin loikkasi ylösmenoalueen yli. Nyt siis idea oli se, että juoksee vaan täysiä ilman rytminmuutoksia/ loikkia. Se miten askel sitten osui kontaktialueelle riippui ihan täysin lähestymisetäisyydestä, mutta pääsääntöisesti ok osumia tuli kunhan vaan rallatti täpöillä. Käytännössä paljoa mitään muuta ei Wiu treenannutkaan, koska muutoin meno oli/on aika vakuuttavaa. Välissä myös yhdet kisat Mikkelissä, oli hyvä mahis käydä testaamassa rataa nurmikentällä (EO:t kun käytiin nurmella). Siellä puomi toimi loistavasti ja molemmilta radoilta (agiratoja) nollat sijoilla 1. ja 2.

Juuri ennen Ranskaan lähtöä Wiu ja Kanki-Koponen kävivät vielä Karoliinan käsittelyssä. Skippy olikin aivan hurjan jumissa… oli siis tosi hyvä että vietiin sekin! Karoliinakin oli todennut Pasille että hyvä kun toit... kuulema jalat olivat liikkuneet yllättävänkin hyvin, muutoin koira kauttaaltaan jumissa... kaikki neulatkaan eivät uponneet selkään/ ei antanut laittaa joka kohtaan. Siitäkin tietää että kipeä on ollut, koska Koponen kyllä sietää aikamoista käsittelyä ilman mukinoita. Wiullakin oli mm. siinä pari vuotta sitten loukkaantuneessa vas. takajalassa jumia, joten hyvä oli sekin käyttää ennen reissua. Karoliinan tiivistelmä:
"Wiulla vasemmassa takajalassa voimakasta lihaskireyttä. Myös oikeassa etujalassa alkuksi kireyttä ilmeisesti kompensaationa.
Skippyllä koko selkäranka jäykkä. Aristusta etenkin lannerangan keskellä."

European Openit pidettiin tänä vuonna Ranskassa, Houdainissa. Me tosin majoituimme noin 20km päässä Lievinissä Lensin kupeessa. Matkasta olisi taas vaikka kuin ja paljon kerrottavaa, mutta koitetaan nyt tiivistää vähän kisat edellä, kun tämä nyt koirablogi on.

Keskiviikkona 27.7. lähdimme matkaan, startti kotoa ihan mukavaan aikaan aamulla ysiltä. Pariisiin päästiin ilman kommelluksia, Wiu tosin ekaa kertaa selvästi pelkästi jo ennakkoon lentoboxia. Olisiko ollut muistissa viime kesän matka, kun sen jälkeen ei ole boxissa käynyt… meidän moka, olisi pitänyt taas laittaa boxi sille jo kotona oleskelupaikaksi. No, ihan ok Wiu oli kun sen Pariisin kentällä saimme takaisin. Autovuokraamokin löytyi tällä kertaa kivuttomasti ja saatiin auto alle.

Pääosin motaria pitkin pääsimme ajamaan Pariisista Lieviniin, parin tunnin matka. Vaikka kaikki kohtuullisen mutkattomasti menikin, oli se jo alkuilta kun pääsimme hotellihuoneeseen. Hetken huokasimme ja sitten lähdimme viereiseen ravintolaan suomiporukalla syömään. Majoituimme samassa hotlassa (B&B Hotels, Lievin) Oreniusten, Stenbergien, Toivolan ja Vakkurin sakin kanssa ja tällä porukalla vietimme illatkin. Eli säpinää riitti kun kaikilla oli vielä lapsetkin mukana! Mutta olipa niin kiva kun oli seuraa ja aamupalallakaan ei tarvinnut olla yksin vaikka kisaajat olisivatkin jo menneet kisapaikalle!

Suomen minityypit kimppakuvassa! Ronjalla tuli tässä reissun ehkä ainoat itkut, kun taisi vähän olla nälkäkin... mutta ihana Bamse-klubi toimi koko kisojen ajan Julian luotsaamana ;) <3

Itse kisat käytiin Houdainissa Parc Olainissa. Suuri puistoalue, josta löytyi vaikka mitä aktiviteettia lapsille niin poniratsastuksen kuin kiipeilynkin merkeissä, eli myös hälinää ja ääntä piisasi. Kisakentät olivat nurmipohjaisia, muhkuista savimaata. Näinpä kovalla sateella pinta oli todella liukas, kun vesi ei imeytynyt savimaahan…

Kisapaikalle oli autoilta pitkä ylämäki käveltävänä. Wiulla ei ollut mitään häkkiä edes mukana, vaan makoili pitkät päivät aina jossain kolosessa. Kyllä se ihmeesti pitää päänsä kasassa ja lepäileekin kaiken hälinän keskellä, vaikka terävä&reaktiivinen otus noin muutoin onkin.

Torstaina oli eläinlääkärin tarkastukset sekä maakohtaiset harjoitukset, muutama minuutti / koirakko. Wiu oli treenissä rento oma itsensä ja kulki liukkaasti. Sai siinä vähän purkaa matkastressiäkin pois. Lisäksi kisaalueella oli kunnon lenkkimahdollisuudet, joten sai kunnon rentoutuksen lenkinkin merkeissä. Minä&Ronja shoppailtiin aamupäivä ja vedettiin kunnon päikkärit hotlalla sillä aikaa kun kisaajat olivat kisapaikalla. Illalla sitten taas isolla sakilla syömään.

Perjantaina käytiin joukkuekisan karsintaradat, agi ja hypäri. ”Pasin joukkue” hieman kärsi olosuhteista, koska heillä oli eka karsintarata (hypäri) heti aamusta, jolloin vettä tuli kuin aisaa. Kävipä kisapaikalla tuolloin pari kertaa ambulanssikin, eli ihan kunnolla siellä liukkaalla pohjalla kynnettiin… Onneksi koko tiimi säilyi ehjänä, vaikkei nollia juuri tullutkaan. Wiulle tuli 5, kun liukastui ponnistuksessa ja rysäytti ihan päin muuria… muutoin taisteli rankkasateessa radan läpi. Iltapäivän karsintaradalta Wiulle nolla! Aamuradalla joukkueelle HYL-5-10-0 ja iltapäivällä 5-5-0-HYL (jos nyt oikein muistan…), tällä yhteistuloksella 25 joukkue oli sijalla 19. (15 pääsi sunnuntain finaaliin).

Team Janne&Twixy, Santtu&Rai, Anna&Gaia sekä Pasi&Wiu. Sama konkarijengi kuin viime vuonnakin :)

Lauantaina oli sitten yksilökisat karsintaradat, agi ja hypäri jälleen. Pasi&Wiu aloittivat puolenpäivän tienoilla agiradalla, tehden aikas mukavan nollan! Sijoitus selvisi alkuillasta ja kevyestihän tuolla vedolla irtosi finaalipaikka, wippii!

Wiu jäi noin sekunnin voittaja Saylle, mikä on kyllä ihan hurjan hyvin! ...sillä Say painelee kontaktit juoksuina ja on muutoinkin aikas sukkela nuori bc.

Hypärilläkin Wiu kulki liukkaasti melkein loppuun asti nollalla. Aika lopussa Pasi taas hetkeksi unohti koiran ja Wiu tuli hypystä ohi... heti se kyllä rankaisee kun katse unohtuu! Mutta sellai jäi hyvä mieli, että meno oli sujuvaa ja nopeaa.

Sunnuntaina oli finaalipäivä ja tiedossa yksi rata, eli yksilöfinaali. Pasilla jo vähän reissu painoi jaloissa ja reisi meinasi pikkuisen krampata. Mutta niillä mentiin.

Viime hetken huikat juuri ennen starttia, meinasi suu hieman kuivaa ;)

Siihen paikkaan ihan kelpo veto, vaikka yksi kohta aika alussa hieman levisikin ja ennen puomia tuli pientä säätöä -nollalla maaliin anyway!! Sijoitus parani pykälällä viimevuodesta, eli sija 5. !!! Se oli samalla kisojen paras suomalaissijoitus!

Tähän loppui EO2016 -viimeisen esteen yli maaliin!

Ei tartte taaskaan suoritusta hävetä, sijoitus 5./408 on kova tuossa maailman parhaiden joukossa!!!

Päätösseremoniat ja palkintojen kestikestijakesti, joten ei auttanut kuin mennä suoraan hotellille laittamaan Ronja jo nukkamaan ja sitten vaan hakea Mäcistä take away sapuskat. Mutta oltiin me koko sakki tässä kohtaa jo aika finaalissa, huhhuh.

Kunnon yöunet ja aamupäivällä takaisin Pariisiin, missä olimme vielä pari yötä ennen kotiin paluuta. Ranskasta, Pariisista ja reissusta olisi muutakin kerrottavaa, mutta jätetään nyt tähän, ettei ihan veny :)