Mennääs järjestyksessä, eli nopeesti eka maanantain touhut: juoksulenkille Vierumäen metsiin koirien kanssa ja sitten esineitä eritavoilla etsien. Molemmille esineruutu (n.25x50m) ja pudotetunesineen haku + Figolle vielä tarkkuusetsintä.

Figo oli nyt koira eikä sika  ja etsi, löysi (tai nämä sujuu aina) ja palautti (tämä ei viimeksi sujunu...) kaksi esinettä hienosti. Figo on kyllä aika pätevä löytämää esineet, siinä ei kauaa nokka tuhise.

Skippy ei oo ihan niin pätevä löytämää, mutta palautus on sen vahvuus. Nyt etsitytyin 2 esinettä. Eka nopeesti, tokaa joutui vähän enempi etsimään. Ei se kyllä suoria pistoja tee, vähän risteilee...hmmm...pitäisikö puuttua vai vaan luottaa, että kyllä se ite löytää?!

Figolle 2 hyvää pudotettua, Skippy teki 4 kun vasta treenataa ideaa.

Figolle 2 tarkkuusetsintää, kun ekaa ei löytynyt. Tai tavallaan löyty, mutta ei jotenki tarkasti paikallistanu miniesinettä. Sitten alko kuopimaa ja koko esine (auton pikkusulake :) hävisi...Toinen sitten hyvin.

Pikkutokoja aina sillontällön. Eteenmeno on nyt tullu mukaa Kipen liikevalikoimaan. Ihan lelulle juoksuina.

Eilen tiistaina ajelin Nastolan ohi Niemen Elinan hakuryhmään treenivierailulle. Mukana myös Katri kera 3 bc:n, Anna lappalaisen kanssa ja Oili&Pete pennelin kanssa tutustumassa lajiin. Oli aika hienoa nähdä Sina työskentelemässä. On taas selkeämpi kuva siitä, mitä kohti pyritään.

Skippy teki 3 valmista. Eka etukulma ihan päin p****ttä. Olisko ollu joku kymmenes (ei nyt ihan, mutta monta kuitenki) lähetys kun oikeasti lähti ja eteni suoraan piilolle. Ihmeellisiä tynkä pistoja ja takas juoksua... *huokaus*

Toisella (keskipiilo) eka lähetys oli liian tynkä ja palas takasin. Toisella lähti etuviistoon, mutta oli löytänyt piilolle niin, että takarajalla oli kääntynyt takaspäin.

Kolmas ok. Näin että sai hajun nenäänsä aika heti lähetyksestä, joten se kerralla suoraan.

Ja kuten Elina sanoi, että tässä näki koiran oikean tason, kun oli vieras maasto ja vieraat maalimiehet. Maalimiehillä ei sinänsä mitään ongelmia -leikki hulluna.

Elina sanoi, että nyt unohat tyhjät ja palaat takasinpäin vahvistamaan suoraa eteenmenoa. Eli sain varmistuksen omille, siinä suoritusta tehdessä mieleen tulleille, ajatuksille. Epävarmuus on iskenyt Skippyy ja se ei oikein nyt tiedä mitä pitäisi tehdä. Mamma hoppuili, kun LUULIN koiran jo osaavan pistot ja otin tyhjät aika voimakkaasti mukaan. Nyt nöyränä vähän pakkia ja helpotetaa hommaa niin, että Skippy saa varmuuden tekemiseensä takasin. Uskon, että siellä se on, nyt vaan vähän vahvistetaan sitä. Haetaan hajuja ja tehdään välillä jokunen haamu. Ja paljon palkkaa.

Lopuksi ammuttiin kaksi kertaa. Eka kerralla Kippe kääntyi katsomaa laukauksen suuntaan, mutta välittömästi käskystä sivulle. Tästä palkkasin narupallolla ja toinen laukaus leikin aikana. Ei välittänyt enää mitää.

KIITOKSET kaikille uusille hakututtavuuksille -varmasti tulen uudelleenkin vierailulle!

Figon kanssa touhusin taas esine-juttuja ennen haun alkua. Nyt hieno tarkkuus. Höm, palkatessani pudotetun palautuksesta, sattui pikku äksidentti.. Riehuttiin niin, että istuin siinä mättäällä ja vedettii lapasta kilpaa. Annoin Figon voittaa ja jotenki kumarruin sitä vastaan. No Figo tyrkkäsi lelua mulle takas sellasella vauhdilla, että tuli kordinaatio sekaannus ja lyötiin päämme yhteen. Auts. Mulla on nyt ylähuuli kuin Botox-käsittelyn jäljiltä, violetin huulipunan kera! Mulla on vanhasta tollerista muistona arpi huulessa (toisella puolella kuin nyt), Skippystä jälkenä arpi silmäkulmassa ja nyt varmaan jää Figon merkki ylähuuleen -jokaisesta karvasesta rakkaasta jää jokin pysyvä jälki! :) Vaikkakin nuo mustavalkoset ei (toivottavasti) hetkeen olekaan katoamassa mihinkään!! ...ja jospa mä pikkuhiljaa oppisin pitämään naamani vähän kauempana noista kohtuu vilkkaasti liikkuvista otuksista, heh. Ei sitä nokkaa tartte joka paikkaa tunkea...