Eilen illalla (keskiviikkona) olin Skippyn kanssa Salpausselän kennelpiirin järjestämässä pk-tottis illassa täällä Lahdessa. Menin meijän seurasta oikeastaan Taijan tilalle, kun hän ei päässytkään. Oli mukava kolmituntinen Jaani ja Mikael Laineen oppeja kuunnellessa.

Otettiin yksi kierros / koirakko. Paikalla oli myös koirattomia katselijoita, mutta minulla siis oli Kippe mukana. Päätin ottaa keston meidän "teemaksi" (en kyllä ollut ainoa!). Eli miten saada vire pysymään korkealla pidemmänkin aikaa. No oikeastaan tähän ei kyllä tullut varsinaisesti mitään uutta. Koska Skippy teki nii-in hyvän esiintymisen, että sitä vireen laskua ei sitten tapahtunut.... taisi olla liikaa intoa kerääntynyt, kun niin vähän ollaan nyt treenattu/touhuttu.

Eli tein niin kuin aina treenaan, eli alkuun pieni herättelyleikki ja sitten tein seuraamiskaavion muutamalla kulmalla ja pysähdyksellä. Lelu palkaksi. Sitten kuuntelemaan "tuomiota". Ja siinä meidän porukalla jutellessa Kippe tuijottaa nakutti mua koko ajan häntä heiluen. Eli ei paljon laskenut vaan odotti koko ajan että "sano nyt jotain mitä voin tehdä".

Eikä se ollut mikään "tuomio". Me saatiin ihan hirmusti positiivista palautetta niin kouluttajalta kuin "yleisöltäkin". Se oli kyllä mukavan motivoivaa, kun koiraa kehuttiin niin paljon ja mulle vannotettiin, että luota vaan koiraasi, se on hyvä eikä teillä haku tule tökkäämään tottikseen. Ikäisekseen kuulema oikein hyvällä mallilla. Meidät toivotettiin tervetulleeksi muutamaan Lahden alueen tokoryhmäänkin. Paikalla oli kyllä ihan mielettömän mukavia ihmisiä!

Summasummarum oli se, että ohjaajalle vaan paljon kisakokemusta. Kerroin, että ne ongelmat tulee juuri siinä kisatilanteessa. Ja siihehän ei varsinaisesti auta se, että itekseen tahkoan asioita (paitsi tietty suoritusvarmuuteeen), kun ei mua silloin jännitä. Tai kyllä vähän jännittää ihan tuollainenkin tilanne, missä joudun tekemään "areenalle" muiden kattoessa. Ei kuitenkaan niin paljon että vaikuttaisi Kippeen, vaikka en tollasessa tilanteessa pystykään esim. leikkimään niin vapautuneesti kuin yksin tehdessä.

Ja sitten hitaasti ja portaittain rakentaa sitä kestävyyttä. Tässä kuulema älyttömän usein harpotaan portaiden yli, jolloin pohjasta ei tule vahva. Eli pikkuhiljaa asteettain vaaditaan pitempää motivaatiota ilman palkkaa. Tietenkin palkkausvälejä vaihdellen. Tunnustan, että joskus loppukesästä itekin tein juuri ton mokan, eli yht´äkkiä kasvatin vaatimustasoa ja nyt talven sitä sitten korjaillut.... "Ei sitä kisatason koiraa yhdessä kesässä rakenneta" niinkuin Mikael sanoi.

Mutta oli tosi kiva katsoa eri pk-rotuisten koirien touhuja, aina siitä oppii itsekin. Olen kyllä tyytyväinen omaa rotuvalintaani, tuntuu sopivan mulle kuin nenä päähän. Vaikkakin tosi mielenkiintosia on muutkin rodut, mutta en varmasti osaisi saada jotakin kovempaa koiraa toimimaan -veis mua varmaan ku litran mittaa!

Nyt sitten vaan kevään ev.toko cup:a kiertämään ennen virallisia tokokisoja.

Tein itekseen vielä vähän seuraamisia ja pari luoksetuloa vauhtipalkalla. Ja leikkiä. Meillä on Kipen kanssa niin kivaa kun tehdään kahdestaa. Se koira osaa saada mut nauramaa! Sen ilon kun osaisi joskus siirtää kisakentillekin...

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE TUTUILLE!