Maanantai iltana lähdin Asikkalaan kisaamaan, vaikka olo ei tosiaankaan ollut pirteä. Lauantaina olin katsomassa Jokerit-HIFK lätkämatsia stadikalla ja jälkipelit kestivät niin myöhään, että siitä maksellaan kalavelkoja vieläkin. Sunnuntain kotimatkalla kävin Hyvinkäällä katsomassa agilitykisoja ja katsastamassa muiden menoa. Loppukotimatka olikin sitten hyvin raskas.

Asikkalassa osallistuin kahteen lähtöön. Ensimmäinen rata oli ykkösten tasoinen, ehkä pari kinkkisempää kohtaa. Onnistuin koiran valmistelussa hyvin, kun otin pihalla hieman luoksetuloja ja revitin lelulla, en antanut yhtään haistella. Pitkään aikaan en ole uskaltanut/onnistunut nostamaan koiran virettä yhtä korkeaksi. Tuloksena oli nopea rata, muurilta putosi pala, muuten ei virheitä. Olin tosi tyytyväinen sekä itseeni että koiraan. Kerrankin oikein asenteella vedetty rata, eikä pätkääkään varmistelua. Muurinkin pistäisin maneesin pehmeän ja epätasaisen alustan piikkiin.

Toinen rata oli astetta haastavampi, mutta sanoisin kuitenkin helpohko. Tuloksena oli 15. Yksi virhe tuli ainakin kepeiltä, Figo hyppäsi vikasta välistä pois. Syynä oli varmaan tosi korkea vire ja se, että molemmilla radoilla vedätin koiraa käsiä taputtamalla. Toinen virhe tuli puomin alastulosta. Mulle tuli vähän turhan kiire loppuun ja kuitenkin hoputin sille "mene, mene". Figo teki pompun alastulolle. Kolmannesta virheestä en ole varma, olisko ollu muuri?

Vaikka virheitä syntyikin, niin olin taas tosi tyytyväinen tuohon nykäsyyn. Ehkä suurin miinus oli se kepeiltä pois hyppääminen. Puomikin jäi sen verta kaivelemaan, että menin ottamaan sen uudelleen, kun kisat olivat loppuneet, Figolla oli kuitenkin yhä vire korkealla. Sehän paukautti varmaan parhaan puomiin ikinä, aivan täysillä päätyyn ja kiltisti odotti yes käskyä. Rytmitys osui täydellisesti kohdalleen, mutta hitto kun en muista mihin asti käskytin sitä. Mielestäni olin hiljaa, kun koira lähti puomia alaspäin. Mutta tuo puomi kyllä toi hyvän mielen hyvien ratojen lisäksi.

Nyt tuli todistetuksi, että ei se aina väsyneenä lähteminen ole turhaa. Vähän kyllä pelkäsin, että nyt kun en jaksa oikein kunnolla keskittyä menevät vedot ihan penkin alle, ja sen jälkeen fiilikset kohti kisoja eivät ole niin korkealla. Toki helpohkot radat auttoivat, että oli helpompi keskittyä suorituksen muihin osa-alueisiin, omaan asenteeseen ja koiran viretasoon.

Tuollaisen Figon menemisen, kun saisin yhdistettyä puhtaaseen rataan, niin sitten olisin tyytyväinen. Paljon tuon enempää en usko, että Figosta on revittävissä vauhtia irti. Annoin sille kaasua joka paikassa kun mahdollista, mutta silti se tarvittaessa keräsi itsensä hyvin tiukkiin mutkiin. Yhteen A:n jäkeiseen takaakiertoon keskityin oikein ennakkoon ja onnistuin olemaan rohkea. Törkkäsin koiran siivekkeen taakse ja saman tien lähdin painamaan menosuuntaan ja rima pysyi ylhäällä!

Nyt täytyy miettiä mitä sitä hioisi ennen viikonlopun kisoja. Hyvinkäällä näytti monilla olevan vaikeuksia saada kolmea päällejuoksua peräkkäin onnistumaan. Mitenköhän kävisi itsellä? Katsoin, että sunnuntaina vika rataan tutustuminen 21.10 huh, huh.