PAEK2 koe Raisiossa

Loppuviikon sai jännittää, päästäänkö koko kokeeseen, kun niin vahvat juoksun merkit oli jo ilmassa. Ei kuitenkaan tiputellut (vielä koepaikallakin piti ite tarkistaa ennen virallista tarkkia), joten päästiin starttaamaan.

Ekana jälki, mikä mua ainoana jännitti, kun siinä on ollut vaihtelua suoritusvarmuudessa. Eikä se kovin hyvin mennytkään; takajälki. Käänsin oikeaan suuntaan. Alun meni mun oletuksen mukaa vähän jäljen vieressä, mutta varmaan ennen ekaa kulmaa korjasi. Kulman jälkeen nousi keppi (eka vai toka?!) ja sitten puksuteltiin loppuun asti, mistä Kipa nosti 4/4 kepin. Eli saldona takajälki, 2/4 keppiä ja 35/60p.

Tässä vaiheessa toki menetetty 25pistettä, mutta ihan täydet mahikset koulariin kuitenkin. Ja olin sinänsä tyytyväinen koiraan, että jäljesti tarkasti ja selvisi mm. polkujen ylityksistä. Niin, ja arvostelussa opin, miten pitää toimia, jos tulee takajälki!!

Tarkkuus. Skippy ei ole ikinäikinäikinä tehnyt näin huonoa. Ruutu oli heinäpellolla, jokaiselle oma ruutu ja kova tuuli. Eli en sitten tiedä vaikutti nuo siihen, että Kipa haki koko ajan ruudun ulkopuolelle (kuten muutkin EK-koirat), molemmista sivuista (kun siellä oli ollut edellisten ruutuja). Ei löytynyt… 0 pistettä.

Olen aina tottunut vaan lähettämään koiran ”mini”-käskyllä ja sen jälkeen ite seisonut hiljaa. Koira on etsinyt niin kauan että on löytänyt (aina löytänyt). JOS joskus (harvoin) menee ulos ruudusta, niin on ite korjannut takaisin. En minä edes tiennyt, että koiraa saa ohjata tarkkuudessa tai muutenkaan puhua sille. Saati sitten että mennä ite sinne ruutuun sähläämään. No, opinpa senkin.

Okei, vielä teoreettiset mahikset koulariin oli.

Pudotettu, myöskin heinäpellolla. Hieno seuruu-osuus ja lähetys. Juoksi aivan alkupisteeseen asti miljoonaa ja yhtä kovaa takaisin. Reagoimatta esineeseen mitenkään. Yritin käskeä uudelleen, mutta ei enää menny tarpeeksi pitkälle… 0 pistettä.

Kiva oli kävellä arvosteluun kuuntelemaa, kuinka koira seurasi hienosti (on ainakin tämän reeni menny perille). Liiankin hyvin tähän kohtaan kuulemma. Että toivottavasti nähdään samaa sitten tottiksessa. Joo ei nähty, kun keskeytin.

Sen opin, että mun kannattaa vaihtaa pudotetun esine ”enemmän haisevaan”. Nythän meillä on sellainen kuminen vauvan purulelu, joka ei varmaan ime itteensä hajuja samalla lailla kuin vaikka iso pehmeä hanska.

Kipa-rakas <3
...se ei varmaan ollut ollenkaan niin pettynyt, kun ei sille kerrottu, että meni niin huonosti kuin meni...

Olin ihan hirmu pettyny. Tositosi pettyny. Odotin koularia, kun ekasta kokeesta lähes täydet maastopisteet ja treeneissä, jäljen suoritusvarmuutta lukuun ottamatta, ei ole ollut mitään ongelmia (ainahan hienosäätöä voi tehdä maailmantappiin asti).

Teki mieli itkeä. Onneksi Sanna oli mukana, niin naurettiin sitte itkun sijaan :) Kiitos Sanna vielä tännekin, että heräsit joskus keskellä yötä ja lähdit mukaan jonnekin Raision perukoille (ja kaikenlisäksi aivan turhaan). Arvostan suuresti –ei kaikilla oo tällaisia treenikavereita!! Se ei haittaa, että meitä luultiin lesbopariskunnaksi :D …en mä enää ikinä lähe Raisioon asti kokeisiin; turhan pitkä matka lähteä pettymään noin raskaasti.

Reenikamut reissunpäällä

Nyt mulla on ihan treeniähky ja takki tyhjänä. Päätin, että Kipan maastokausi loppui tähän. Treenaan, JOS tulee joku mega inspis&hinku itelle, muuten saa olla. Turhaan me treenataan treenejä, missä onnistuu, kun ei se kuitenkaan näyttävästi kanna kokeisiin asti.

Raisiosta mökille Emman kanssa tutkimusmatkailemaan :) poikien nostaessa&laittaessa venettä talviteloille.

Kato mikä me löydettiin -madon koti!

Keppijuttuja

Sunnuntaina kuitenkin hakumettälle, kun oli jo sovittu. Ja niin pienet treenit, ettei oikein voinut peruakaa…

Ennen muiden tuloa tein sen saakelin tarkkuuden kanervikkoon. Ei varmaan tartte edes kirjottaa, että ei mitään ongelmia, meni joku 10s. että löysi, vaikka kuinka olin myllänny ruutua... Wiukin teki ja oli aikas hyvä, se alkaa oppimaan tätäkin juttua!

Kipalle pimeä rata, ehkä joku 150m. Hyvää ja huonoa. Oikean etukulman ukko nousi&ilmaistiin ok, paitsi että meinasi pussailla näytön päätteeksi Sannaa, vaikka olisi pitänyt maata siinä edessä korrektisti, hih. Sitten tyhjä vasemmalle. Toinen lähetys oikealle, jolloin eteni koko alueen ja nosti ukon takakulmasta (edelleen oli ollut vähän levoton näytölle päästyään). Kipalla tämä ei haittaa, olin tyytyväinen, että meni hajun perässä, vaikka huusin pois.

Toinen puoli olikin ollut ”källi”. Teknisesti se etukulma oli ollut hieno laatikkopisto, mutta ukko oli jäänyt sinne laatikon keskelle, kun oli about 5m keskilinjasta. Joten palasin alkuun lähettämään uudelleen (pyysin, että kerrotaan jos joku ukko meinaa jäädä). Lähti syvälle etukulmaan, teki piikkimäisemmän piston ja mua kohti palatessa sai sitten hajun siitä lähipiilosta. Eli ehkä ihan hyvä ”opetus”, että nenä auki koko ajan?! Kokeessahan tuo ukko olisi täysin jäänyt sinne laatikkopiston keskelle, kun se eka tyhjä oli niin hieno, että takuulla olisin hyväksynyt ja vaan jatkanut rataa.

Wiulle motskana ”pakenevat” ukot. Toin hihnassa pois ekalta löydöltä, että sai oikein vetää. Toinen oli edennyt niin, että tuli hieno L-pisto. Wiu oli pätevä! Jatkankin sillä nyt näin, että tuon hihnassa pois piiloilta. Ei se vielä tartte hallintaa. Saa enempi keskittyä itse etsintään vielä.