Lähdin lauantai illan kunniaksi työntelemään yksin Jyväshyvään, kun Riikka jäi serkkunsa synttärikahveille. Edessä oli hyppy ja agilityrata Kari Jalosen tuomaroimana.

Eka radan rataantutustumiseen menin vähän lennosta, kun se aloi aloitettu aikataulua aiemmin. Rata oli profiililtaan aika vauhdikas. Minusta vaikein kohta oli kepeille heitto, jossa mekin sitten sössittiin. Koira piti saada kepeille loivasta umpikulmasta, taustalla oli houkuttimena putki ja hyppy.

En halunnut lähteä valssilla varmistelmaan, kun ajattelin, että eipä ole paljon menetettävää, nyt mennään se mitä päästään ja vetopuolelle jäänti oli minusta ei-varmisteluratkaisu. Päätin kuitenkin myös takaaleikata kepeille.

Minusta jo näytti, että Figo nappaa kepit, mutta en tiedä lähdinkö kymmenyksen liian aikaisin leikkaamaan ja samalla painostamaan, kun se lopulta painoi ohi kepeistä ja oli hieman pölähtäneen oloinen. No uudessa yrityksessä se vielä pomppasi liian aikaisin pois kepeiltä, ja koko homma meinasi mennä ihan härdelliksi.

Ennen radalle menoa hokasin, että paras olisi ehkä ollut jäädä vetopuolelle pysyvästi ja tehdä vaikka valssi keppien päähän. En kuitenkaan viittinyt muuttaa suunnitelmaa, kun tästä päättämättömyydestä on joskun ollut haittaakin.

Kepeille asti meno oli mun mielestä ihan hyvää, urku auki lähdettiin painamaan. Matkalle mahtui ainakin yksi välistäveto, josta tuli hyvät viilikset, kun Figo taittui ja reagoi niin hienosti. Loppuratakin oli sitten ihan kivaa menoa, vaikka välissä söhellettiinkin.

Toka radalle lähdettiin taas nollat kasassa ilman paineita ja ihan hyvällä viilikselläkin. Joskus kuitenkin kun se söheltäminen alkaa, niin siitä ei meinaa tulla loppua.

Alussa oli ilkeä kohta, kun kahden hypyn takana oli pussi houkuttimena. Koira piti viedä vinosti takaakiertoon kolmannelle hypylle. Itse päätin tehdä pienen vekin kakkosella ja viedä Figon pussin edestä takaakiertoon. Yhtäkkiä kuitenkin löysin itseni lähes törmäämästä kolmosesteeseen, olin melkein esteen takana :)

Niimpä suunniteltu niisto kolmoselle meni ihan plörinäksi, ja koira tuli ihan läpi. Sitä seurasi taistelu saada Figo pussiin, kun levinnyt linja meinasi viedä sen ohi. Väliin sentää mahtui yksi ihan mukiin menevä valssi ja yritinkin hieman rauhoitaa tilannetta A:lle mentäessä.

Se A:n alastulo  piti ottaa kunnolla, kun se on treeneissä niin hyvä. Nyt en voi sanoa varmasti karkasiko se. A:ta seurasi tiukka u-käännös. Mun piti mennä valmiiksi lähelle hyppyä vähän vekaamaan, mutta jäin hypyn ja A.n puoleen väliin, joten vekki jäi tekemättä ja löysällä ohjauksella Figo tyypilliseen tapaan leiskautti kauas.

Käännöstä seurasi kova kirmaus ja vauhdin keräys. Lopussa suora putki, josta lähdettiin lähes putken suuntaisesti takasin päin, eli kora laitettiin umpikulmaan ja lähdettin vetämään takasinpäin. Taas mun, piti, karjasta, Figon mennessä putkeen, mutta enpä sitä tehnyt, juoksin vain päättömänä. Niimpä sain virvelöidä sitä hypyn luota, joka oli putken jälkeen houkuttimena.

Tällä kertaa tein kepeillä sen valssin päätyyn ja se toimi. Väliin putki, hyppy, puomi. Nyt puomille hyvä rytmitys, mutta sitä seuraava ohjausvalinta huono. Puomilta lähdettiin ysikymppinä oikealle. Oli pitänyt mennä valssaamaan puomin päähän mutta jäin viereen, koska kohta ajattelin tehdä takanaleikkauksen. Pitäisi jo oppia, että Fidelius ampasee kontakteilta suoraan eteenpäin, jos merkit ei ole selkeät. Vielä kerran jouduin onkimaan Figon puomin jälkeen. Lopun hyppyesteet sentään ilman ongelmia.

Se oli aikasta taistelua koko matka, huonoja ohjausvalintoja ja vähän epäonneakin. En osannut oikein juhlia, vaikka tiesin että nolla sieltä saattoi tulla. Tällä kertaa tuolla onkimisohjauksella sai vielä pronssimitalin (3./40), joten ei tainut mennä muillakaan ihan putkeen  NOLLA kuitenkin.