Meidän viimeinen hali.

"Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"

Kiitos Koponen niin paljosta.

-------------------------------------------------------

Vajaa kuukausi meni tuosta edellisestä postauksesta, ja Koposta ei enää ole. Eli kaikki tapahtui sitten aika nopeasti. Helmikuun puolenvälin tienoilla Koposen takapäässä alkoi näkymään merkkejä siitä, että se ei enää toimi ihan normaalisti. Luultavasti kasvain painoi hermoja. Ensin se näkyi vain liukkailla pinnoilla nopeissa käännöksissä, mutta takapää huononi koko ajan.

20.2. maanantaina Skippy oli vielä mukana hallilla meidän rallytokon treenivuorolla. Kun takapää ei enää toiminut kunnolla edes pitävällä mattopohjalla, oli aika tehdä se vaikein päätös. Kuvittelin, että vien tätieläimen viimeiselle matkalle seuraavalla viikolla, kuin olisi lomaa. Torstaina töistä soitin eläinlääkärille, että jos saisin ihan varmuudeksi kipulääkettä viikonlopun varalle. Sovitiin, että menen lauantaiaamusta niitä hakemaan, ja otan koiran mukaan niin lääkäri voi samalla tsekata sen. Tässä kohtaa Skippy oli vielä oikein reipas ja kivuton päällepäin. Menin torstaina vasta illasta kotiin, jolloin Pasi sanoi, että nyt Koponen ei ole enää oma iloinen itsensä. Että nyt siitä näkee ettei ole kunnossa. Niimpä heti perjaiaamuna soitin lääkäriin, että kun tullaan huomenaamulla, niin lopetaan koira. Ja niin sitten yksimielisesti tehtiin.

Päivääkän ei ole mennyt, etteikö ikävä iskisi.

-------------------------------------------------------

Lopetan tämän blogin kirjoittamisen tähän. Aloitin tämän joulukuussa 2007, Skippyn ollessa 5kk :) Eli tämä blogi kertoo yhden koiran elämäntarinan, toki onhan täällä paljon myös Figosta&Wiusta -toivottavasti niiden tarinat jatkuvat vielä pitkään!

...Figo on ollut jo pidemmän aikaa tosi jumissa. Etenkin iltaisin levolta ylös noustessaan, oli tosi könkkä ja takapää ikäänkuin laahasi mukana. Takaa ei irronnut yhtää voimaa, mikä näkyi esim. rappusia ylös mennessä tai autoon hyppäämisessä. Tammikuun aikana Figo kävi 2 kertaa Helin hoidettavana ja kerran Hennan hierottavana. Ekalla hoitokerralla Heli totesi heti laitettuaan kädet F:n selän päälle, että "aivan tukossa on". Nahkakin oli kireä kuin mikä, ja kaikki siinä eteenpäin. Lähti koiralta melkein jalat alta kun Heli vähän paineli eri kohdista. Onneksi noiden kolmen käsittelykerran jälkeen muutos on jo huomattava, oli oikeastaan jo kahden kerran jälkeen. Yhtään en tiedä, mistä tuo jumiutuminen&kipeytyminen on saanut alkunsa... ehkä pikkuhiljaa kehittynyt eikä ajoissa reagoitu. Figolla kun on aina ollut sellainen kroppa, että on pysynyt hyvässä kunnossa eikä sitä juurikaa ole tarvinnut käsitellä.

Halikoira <3

Heli ja Henna molemmat mainitsivat, että eihän Figo välttämättä enää niin vetreä nuorimies olekaan tuossa 11,5vuoden iässä. Kuinka se onkin itselle niin vaikea myöntää koiran vanheneminen...? Tottahan tuo on, että ehkä se ikäkin alkaa jo näkymään, etenkin juuri levon jälkeen, kun kroppa on kankea. Hermotus F:lla tuntuu toimivan hyvin, mutta voihan siellä luustossa olla silloittumaa ja nivelrikkoakin. Että Heli oli vähän sitä mieltä, että ehkä ne vetohommat voisi jo unohtaa, vaikka nyt nämä jumit saadaakin hoidettua pois.

Skippy on voinut tosi hyvin, eikä siitä vielä mitenkään huomaa tuota syöpää/ kasvainta. Mutta ei sitäkään vetohommiin viitsi laittaa, koska kasvain siinä rangan vieressä on jo niin iso, että ei varmasti tuntuisi mukavalta, kun huskyvaljaat menisi juuri sen päältä... mutta se nyt ei haittaa, kun eipä tuo vetäminen ole koskaan ollut mikään Koposen juttu. Niin ihanaa, kun se on vielä oma energinen ja touhukas ittensä. Ollaan hömpätty rallya ja pääsipä tätieläin pari ukkoakin etsimään. Meinasi kyllä iteltä tulla taas itku, ensin kun kaivelin PK-varusteet varastosta ja sitten kun pääsi Koposen kanssa hakuhommiin... ei tämä vääjäämättömään valmistautuminen ole helppoa. Onneksi koira ei tiedä mitään. 

"Ukko!"

"Täällä se on!"

Wiu on ollut kanssa hyvässä kunnossa. Sekin kävi Helillä tarkistettavana heti vuoden alussa. Ei ollut mitää isompaa. En kuitenkaan ole viittinyt sillä hirveästi vedätellä muuta kuin hölkkälenkkejä, kun olen ajatellut, että Pasi saa rauhassa valmistautua kuun lopun kisoihin ja treenata&lepuutella ihan oman suunnitelmansa mukaan. Pasi&Wiu kävi juoksemassa yhdet kisatkin Järvenpäässä, olisikohan tullut yksi nolla ja pari HYLkyä. Mutta pääasia, että meno kulki edelleen.

29.1. olikin sitten vuodet ekat tärkeät kisat, kun Tampereella karsittiin EO-joukkueeseen pääsystä. Ekaa kertaa nyt tällä systeemillä, että alkuvuoden aikana on 3 karsintakisaa, jossa kustakin kisasta joukkuepaikan saa 4 parasta koirakkoa. Lähtökohdat kisalle oli kaikkea muuta kuin hyvät, sillä Wiu kärsi pitkin viikkoa vähän jostain vatsapöpöstä. Lauantaina se sitten oikein kärjistyi ja Wiu oksenteli useamman kerran. Oli aivan vetopois koko koira, eikä ruoka maistunut vielä alkuillastakaan. Loppuillasta suostui syömään ja saatiin nesteytettyä sitä. Aamulla näytti jo paremmalta ja Pasi päätti ajaa Tampereelle ja testata ekan startin, että kulkeeko normaalisti ja jaksaako tehdä. No kulkihan se ja jaksoihan se. Tuloksena ekalta agiradalta nolla ja sij.3 sekä tokalta radalta (hypäri) nollavoitto! Näillä kahdella tuloksella kaksikko varmisti itselleen EO-joukkuepaikan. Olipa kiva lopputulos huonoista lähtökohdista :) Nyt voi sitten rennoin rantein mennä seuraavaan karsintakisaan Ojankoon, missä ratkotaan samalla halli-SM:t!

Italia kutsuu heinäkuussa :)

Ronjan mielestä paras Tampereelta saatu palkinto oli Agrian pipo :D Me muut arvostettiin vähän muita palkintoja!

Ihanaa Joulunaikaa & kaikkea parhautta Uudelle Vuodelle 2017!

Ajattelin ensin, ettei jaksa ottaa mitään joulukorttikuvaa, mutta sittenkin... jos tämä vaikka on Skippyn viimeinen joulu. Nyt sai vielä koko lauman samaan kuvaan <3

Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että mitään ei asian takia tehdä. Koponen saa olla ja porskuttaa niin kauan, kun pysyy hyvässä kunnossa ja kivuttomana. Sitten kun vointi heikkenee, niin sitten lopetetaan. Sitähän ei tietenkään kukaan pysty sanomaan, kauanko siinä menee. Riippuu paljon siitä, kuinka nopeasti kasvain leviää selästä esim. maksaan. Eläinlääkäri heitti sellaisen villin veikkauksen, että about vuosi. Mutta voi olla kaksi kuukautta tai kaksi vuottakin. Eli päivä kerrallaan.

Nautitaan niin kauan kuin nautitututtaa ja olo on hyvä <3

Lisäilen tänne vielä virallisen patologisen lausonnon & el.lääkärin "suomennoksen", kunhas saan ne postista.

Eipä tuo nyt ylitsepääsemättömiä hankaluuksia tuottanut, kun saldoksi kertyi nollavoitto - HYL - nollavoitto! Hyl oli Pasin oma moka, kun kuulema oli itse keppien edessä ja koira sujahti putkeen. Muutoin meno kulki silläkin radalla. Voittoradat löytyy videoltakin, eli *KLIK* ja *KLIK*

Tässä postauksessa kuvat ei liity tekstiin mitenkään, mutta ihana Winter Wonderland ollut tänä vuonna lähes koko marraskuun ajan!

Kohta ei tartte ite enää lenkille lähteäkään, koska pikkuapuri ;)

Extra vapaapäivää viettämässä mettälenkillä, tai tässä jo kotia kohti lähdössä.

Kisat oli 27.11. taas tuossa VAU:n hallilla, Collie Yhdistyksen järkkäämänä. Oli sellai, hmmm... leppoisaan tahtiin järkätyt kisat, kun parhaimmillaan taisi olla molemmat kentät tyhjillään lähemmäs puoli tuntia... noh, mihinkäs sitä sunnuntaina kiire olisi... Ja se oli vähän ikävää, että Korkeavireen puoli ei ollut käytössä, eli lämmittely- (tai tässä tapauksessa energianpurku-) tilaa ei ollut yhtään hallissa, ja piha ihan jäinen. Hyvin aika kului, kun treenikavereista Marianna&Kaisa oli myös kisaamassa, niin oli hyvää seuraa koko ajan!

Taas pakko ylistää noita mun (kisa)kavereita, kun niiden kanssa on niin huoletonta ja leppoisaa olla kisapaikoilla. Mennä jolkottelevat vapaana ja ruuhkaisessa hallissa kuin kalat vedessä. Ei paljon tartte huolehtia. Juuri niin huoletonta kuin tällaisen tavoitteettoman puuhastelun kuuluukin olla!

Oli tuplakisat, eli 4 rataa mulle urakoitavana. A-radalla Skippy aloitti. Aikas helppo rata eikä mitään muuta ihmeempää, kuin 360 & 270 astetta vasempaan käännökset. Näihin olen nyt parin viikon aikana opettanu Koposelle uutta "viereen" -käskyä, eli että ei koko ajan tarjoaisi perusasentoa vaan pitäisi pyllyn ylhäällä. Toimi jo radan yhteydessäkin, kiva! Tulokseksi 95p. & sija 3.(/18). Figolle radassa ei ollut mitään kovin vaikeaa, paitsi ympäri-pyörähdys, jossa vähän sekoiltiin niin, että uusin ko. kyltin (oli heti toka kyltti). Figollekin 95p. & tuomaripalkinto "harmoonisesta ratasuorituksesta" (minusta sen kyllä voisi antaa ihan vaan söpöstä olemuksesta & tärkeänä olemisestakin).

B-radalla sitten setämies ekana. Oli meidän ehkä sujuvin rata ja siitä 98p. ja luokkavoitto! Skippynkin kanssa hyvää menoa ihan viime metreille asti, missä jouduttiin uusimaan se "jaakotus"-täyskäännös (ehkä ekalla kerralla näytin jotenkin epäselvästi, kun Skippy jäi vähän hölmönä vaan kattomaan, että mitä?!). 96p. ja RTK2. Jatkossa tätieläin kisaa sitten voittajassa. Pitää käydä Figon kanssa joskus joku "oma kisa", niin saan ne taas samaan luokkaan.

Kuten jo aiemmin kirjottelin, niin tämä on kyllä tähän elämäntilanteeseen ja ikäkoirille niin passeli laji! Koirat saa jotain tekemistä&aktivointia, sellaista omaa laatuaikaa. Ja ohjaajalle sopivan simppeliä touhua, vaikka kyllähän nuo kisaradat vaatii keskittymistä. Mutta ei jännitä ollenkaan samallalailla kuin vaikka PK-kokeet. Ehkä kun ei ole itse asetettuja tulospaineita ollenkaan, vaan aidosti tehdään tekemisen ilosta ja kattelaan sitten pitkällekö päästään ja montako kisaa jaksetaan käydä.

Ja eihän se ole postaus eikä mikään, jos ei jotain terveys-kuulumista laita mukaan... Skippy kävi toisen kerran Helin käsittelyssä 19.11. Vähän oli etupää parempi, vasempi puoli enempi jumissa kuin oikea. Jajaja... hitto kun en meinaa muistaa mitä muuta oli... noh, anyway tuli hoidettua taas :D

28.11. käytiin eläinlääkärillä näyttämässä Koposen selkään ilmestynyttä ihan reilun kokoista, kovaa&kiinteää pattia. Käsikopelotutkimus ei paljon viisaammaksi tehnyt, joten uusi aika 30.11. Tällä kerralla annettiin kevyt rauhotus, että saatiin otettua kunnon koepala patologista tutkimusta varten sekä röntgenit. Kuvat siksi, että nähtiin patin kiinnittyminen suhteessa selkärankaan. Koska on tosissaan aivan rangan vieressä. Hyvät uutiset oli ne, että patti ei ole yhteydessä luustoon & kasvaa poispäin rangasta, ja keuhkokuvat oli puhtaat. Koepalaa ottaessa selvisi että patti on aikas veristä hyhmää sisältävä. Huonot uutiset on ne, että JOS kasvain on huonolaatuinen, on sen poisto tosi haastavaa, koska patti on kuitenkin niin rangan vieressä, että tarpeeksi laajan alueen poistaminen voi olla hankalaa. Mutta ei nyt maalailla piruja seinille, ennen kuin tulokset tulevat...

Nyt jätin loppusakin kotiin ja päätin itse keskittyä ja olla koirien arvoinen ohjaaja. Aamusta aloitettiin ALO-luokalla. Lupasin Figolle, että tällä kertaa en sössi siltä palkintopallipaikkaa, vaan kuinkas kävikään... Kävin radan huolella läpi ja olin kyllä ihan keskittynytkin, eniten nautin Figon kanssa kisapaikalla olemisesta ja ennen suoritusta lämppäradalla hömppäämisestä. Setämies oli taas niin kovin liikkis, ihan tärkeänä ja onnellisena. Ratakin meni hyvin ja ajatelin että ei tullut mitään isoja mokia. Mutta -10p. oli kuitenkin tullut peruutuksessa mun askelpituudesta. Eli sössimpä kuitenkin Figolta podiumpaikan, höh. Setämies itse otti vaan -1p. kontaktivirheen (osui minuun). Eli ei rallyssakaan aina ilmaiseksi pisteitä tule ;) Kuitenkin RTK1 -koulari 89 pisteellä, "Hieno kontakti, hyvää työtä!"

Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se kiva tekemisen fiilis ja Figon lautasen kokoisina mua koko radan ajan napittavat silmät, kun hällä oli TEHTÄVÄ <3 Figon suorituksen jälkeen kävin pikasesti hallissa Skippynkin kanssa hakemassa hyvää asennetta. Sitten pyörähdin kotona ja takaisin hallille ekan AVO-radan kimppuun. Taas koitin ite tsempata.

Rataantutustumisen jälkeen käytiin hallissa vähän hyvän mielen hömpöttelyt tekemässä ja Skippy vielä hetkeksi autoon. Sitten suorittamaan. Meitä edeltävä koira tusasi radalla ehkä 10min., joten piti laittaa Koponen vielä sivummalle pötköttämää. Sain sen pysymään rentona ja avoimena odotteluajan sekä radallakin. Ja se oli päivän tavoite tätieläimen kanssa! Ajattelin koko ajan, että pisteistä viis, kuhan olisi kivaa yhdessä kahden vähän huonomman kisan jälkeen. Saldoksi tuli 96 pistettä, jossa tässäkin -3p. mun piikkiin, eli ohjaajavirhe (mistä lie tulikin, en tiedä?). Sijoitus taisi olla 4./28, "Kaunis kontakti, taitava koira".

Näiden kahden kanssa on kyllä niin hauskaa&leppoisaa olla kisoissa <3 Tähän elämäntilanteeseen just sopivaa aktiviteettia niin mulle kuin senioreillekin. Sellaseen "vakavampaan" harrastamiseen ei nyt oikein olisi resursseja... näin saa edes vähän pysyä koiraharrastuksessa mukana. Meillä on nyt mukava treeniryhmäkin Heinolassa, joten se on samalla sellaista omaa aikaa hyvässä seurassa noin muutoinkin. Josko sitten joskus(?!) vielä oma PK-koira..!

Vähän terveysjuttuja -tai oikeammin huoltohommia. Skippy kävi uudella tuttavuudella käsiteltävänä 24.10. Tai onhan Heli (*KLIK*) vanha tuttu treenirintamalta, mutta ekaa kertaa nähtiin näissä merkeissä. Skippy sai nauttia tunnin ajan jumien availusta. Eniten jumissa oli etupäässä lavan alueet, tai oikeammin hauikset (näihin saatiin venyttelykäsky kotiinkin). Eli varmaan siirtänyt taas painoa etupäälle. Ja olihan toki selkäkin jumissa, as always.

Wiu pääsi isänpäivänä 13.11. vielä kerran Karoliinalle ennen hänen muuttoaan&työtaukoa.
"Wiu oli nyt liikkunut hyvin ja kisannut edellisenä päivänä. Kuitenkin edelleen vaikuttaa, että ei kasaa hypyillä
vasempaan käännökseen niin hyvin kuin oikeaan.
Vasemmalla etureidessä lihaskireyttä ja vasen iliopsoas-lihas kireä. Lanneranka jäykempi oikealle taivutukseen.
Jatkossa suosittelen Wiulle säännöllistä fysioterapiaa ja tarvittaessa akupunktiohoitoa."

Wiu tosissaan käväsi tauon jälkeen kisaamassa VAU:n kisoissa 12.11. Kivasti kulki; 0 ja HYL. Nollavoitto täällä. Hyl-radalla pituudelta tuli 5, kun vika palikka kippasi. Sen jälkeen Pasi lopussa vielä palautti Wiun A:lle, kun vähän itse vapautti itsensä.

Maanantain vuorolla treenaamassa. Seniorit tekee rallya ja Wiu saa aina lopuksi tottistella.

"Hieman" huono kuva, mutta täällä on yksi koirankouluttaja kovaa vauhtia kasvamassa :) Frolic-pussista lentää namppaa aika tahtia!

Wiu tosissaan jäi enempi ja vähempi agilitytauolle niiden jälkeen. On se kotipihassa jotain höntsänny ja pari kertaa Pasin mukana ollu hallilla jotain kevyttä tekemässä. Mutta pääsääntöisesti vähän lepuutellut. Piirimestisten jälkeen se pääsi Karoliinan käsittelyyn ja ihan oli aihettakin:

”Wiun akupunktiohoito.
Wiu oli joutunut koiran puremaksi ja ontunut tämän jälkeen vasenta takajalkaa. Tapaturman jälkeen Wiu oli ollut jäykempi ja taipunut huonosti esteillä.
Vasemmassa takajalassa oli voimakasta lihaskireyttä pohkeessa ja reisilihaksissa. Oikeassa takajalassa myös hyvin pientä kireyttä vastuslateraliksen kiinnityskohdassa polven yläpuolella. Selässä ei jännitteitä. Vasemmassa etujalassa kyynärnivelen alla etupuolella ojentajajänteessä pullotusta, mutta ei aristusta. Kyynärpään taivutus hieman jäykempi. Seurattava.
Kotona vasemman etujalan taivuttelua koukistus-ojennus päivittäin muutaman päivän ajan. Viikon ajan rentoja ravilenkkejä.”

Kaikkea muuta kuin tasaista ravilenkkiä, eli tässä ollaan Heinolan motocross radalla vähän revittelemässä energioita pois! (siis jo ennen Wiun hoitoa ;)

Pari jälkeä se on päässyt ajelemaan ja tottista höntsänny. Luovuin PK-koeajatuksesta tänä(KIN) syksynä, kun tuntui tyhmältä hinkata PK-esteitä nyt, kun juuri on levossa agilitystä. Menisi se kropan palautuminen vähän ojasta allikkoon… (Ja totuuden nimissä, en ole varma olisinko saanut itsestänikään irti sitä aktiivisuutta mitä kokeisiin valmistautuminen olisi kuitenkin vaatinut.) Mutta tuon koiran mielentilan ja vireen hallinta on mulle ikuinen oppimisprosessi, joten vaikka ei koskaan koekentille mentäisikään, saan siitä kuitenkin itelleni paljon oppia. Joku aika sitten vaihdoin palkkauksen suurelta osin sosiaaliseen- ja namipalkkaan. Jonkun aikaa on kotipihatreeneissä tuntunut kivalta ja nyt hallikauden alettua on tuntunut sujuvan myös hallilla. Vaikeus on, että liian korkeassa vireessä ei keskity eikä työskentele kunnolla. Tai siis, en ole osannut sitä korkeassa vireessä ikään kuin saada pakettiin. Ja yrittäessäni ehkä vaan paineistanut koiraa huonolla tavalla… Niinpä nyt olen koittanut työstää mielentilaa vähän erilaiseksi. Ja aiempaa useammin on treenit jopa sujuneet ja ollaan tehty ihan yhdessä hommia. Prosessi jatkukoon, nähdään sitten koekenttiä ikinä tai ei.

Omaa treenivuoroa odottamassa -kuka kolmesta pääsee Skippyn jälkeen?!

Senioriosastolle kuuluu kaikkinensa hyvää! Figolla oli sellanen vähän ikävämpi operaatio, kun joutui kastraatioon 1. syyskuuta. Molemmissa kiveksissä oli kasvaimet, jotka tietenkin piti poistaa. Ja samalla meni miehuus, joka oli onnistunut säilymään 11 vuotta –ei ole helppoa setämiehelläkään! Kasvaimet olivat onneksi hyvä laatuisia ja paikallisia, alle 10% todennäköisyydellä levinneitä. Muutoinkin yllätyin kuinka pieni toimenpide oli, tai ainakin kuinka vähän se vaikutti koiraan. Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen päivä oli normaalia vaisumpi, mutta sen jälkee sai enempi toppuutella. Ja särkylääkettäkin sai vaan muutamana päivänä, ettei meno yltyisi ihan liian vauhdikkaaksi tikkien kanssa.

Pikkusen Figosta kyllä alkaa lenkeillä huomaamaan, että ikä jo hieman painamaa… kulkee kyllä matkallisesti samat lenkit, mutta vauhti on hieman hidastunut ja Figo pyöriikin aiempaa enemmän siinä lähituntumassa. Ja siitä on tullut aivan toivottaman ahne!!! Aiemmin meillä on ihan huoletta voinut jättää ruuat pöydille ilman pelkoa että ne siitä koirien toimesta häviää. Nyt ei kannata kokeilla onneaan…!

Skippy muuttuu vaan hullummaksi, huhhuh. Viimeksi rallytokotreeneissäkin eräs seurakaveri hämmästeli, että onko TUO koira 9vuotias?! Joo onhan se! Ei siis huomaa innosta ja käytöksestä. Jokseenkin olen varma, että se saa sitten joskus lähteä saappaat jalassa pääkopan tehdessä mutta kropan pettäessä. Ei murehdita sitä vielä. Rallyhömppää ollaan jatkettu niin, että käytiin Skippyn kanssa 25.9. Hyvinkään vinttikoirakeskuksessa kisoissa, kun saatii matka- ja kisakaveri treeniporukastamme. Lähdin vähän perus tottissuoritusta tekemään, ennen kuin jossain kolmos kyltillä muistin, että ai niin, tässä pitäisi vähän kehuakin välillä :D Skippykin siitä rentoutui, kun tuntui että oli alussa vähän paineistunut. 97/100p, sij. 4./60 (3x -1p.; vino edessä istuminen ja kaksi kertaa osui minuun). Arvostelussa taisi olla maininta upeasta kontaktista.

Sitten rallateltiin 15.10. Orimattilassa Megamyyntiareenalla molempien kanssa, kun Figonkin dopingvaroaika oli jo ohi. Pasi&Ronja oli mukana sähläämässä ja shoppailemassa. Oma keskittyminen oli tosi huonoa ja ohjaaja voikin vähän ruoskia itteään huonoista suorituksista…

Figo oli ekana. Nousi mun kehuista maasta ylös (7. kyltti)!! Käskin vaistomaisesti takaisin maahan ja sitten aloin miettimään, että mitenhän tämä sääntöjen valossa nyt meni ja varmuudeksi uusin ko. kyltin. Figolle siis 97/100p., mikä oli meitin toinen hyväksyttyä ALO-tulos. Arvostelussa oli maininta harmoonisesta yhteistyöstä. Skippy oli taas sellainen jännittynyt ja ei-niin-kivan-tuntuinen… Sille sama moka (eri kyltillä tosin, eli heti ekalla) –nousi kehuista maasta ylös. En edes uusinut vaan jatkoin matkaan, eli -10p. Pitäisiköhän joko olla kehumatta kesken liikkeen tai sitten vähän muistutella, että kehuista ei automaattisesti seuraa vapautus?! Sitten vielä yhden kyltin uusin, kun ite ajatuksissani kävelin väärältä puolelta kylttiä, hohhoijaa. Siispä 87/100p. ja RTK1 koulari. Skippy pääsi siis hihnaluokasta eroon, Figolla pitäisi vielä yksi ALO-kisa käydä. Harmi kun nuo kisamaksut on miusta suhteessa aika kalliita (20-25e), kun suoritukseen menee se minuutti… vs. tokokisat tai saatika sitten PK-kokeet, missä saa melki samalla rahalla suorittaa aika paljon enemmän! Voisivat olla enempikin agistartin hintaisia...

Ihana, sateeton syksy ollut!

Fillarilenkeissäkin on enempi vaihtoehtoja, kun pellot on sängellä, eli pääsee menemään niidenkin laitoja pitkin. Jos joku miettii, että miksi Wiu on niin harvoissa kuvissa, niin siksi, että se inhoaa kameraa ja näyttää aina ihan kasaan hakatulta tai sitten se vaan kyttää Skippyä että koska vapautetaan... :D

Surkea kuva, mutta aihe on mitä ihanin; eniten mieltä lämmittävää, kun 9 ja 11 vuotiaat innostuvat leikkimään keskenään <3

kuva Tuula Pullinen

Hyvin kuitenkin kulki. Tosi hyvin, sillä saldona kolme nollavoittoa ja piirinmestastaruus! Joka tapauksessa Wiun oli tarkoitus päästä kunnon agilitytauolle näiden skabojen jälkeen, joten nyt on hyvä mieli jäädä lepäilemään siksikin, että rankingiin tuli kivasti tarvittavat lisäpisteet. Ja hoito sille onkin jo varattuna Karoliinalle.

Piirinmestarit vuosimallia 2016

Nyt olisi etsinnässä uusi hoitaja, sillä Karoliina muuttaa Savoon! Voi harmi :( sillä noin hyvää taikanäppiä on kyllä hankala löytää... joka vielä tuntee lajin ja on eläinlääkärikin, joten kokonaisuus on aika vahva.

Laurilan Tuija oli ottanut muutamia tosi hyviä kuvia Wiusta! Tämä oli vaan hauska, kun on aika hullu ilme toisella! Taidan säästellä muut otokset seuraaviin postauksiin ;)

7.8. oli omalla seuralla kisatkin, joten pitihän se käydä osallistumassa. ALO-luoksassa oli 20 osallistujaa ja rotuja kyllä aivan laidasta laitaan, aika hauska! ALO/AVO luokissa ei ole oikeastaan mitään liikkeitä, mitkä ei menisi vanhoilla tokopohjilla. Enempi ohjaajalla opeteltavaa kylteissä, suorituspaikoissa yms.

Figo starttasi ekana numerolla 3, eli hain sen autosta aikalailla heti rataantutustumisen jälkeen, että sai purkaa suurimmat höyryt ja vinkumiset pois ;) Ja sitten vaan radalle. Eikä pettänyt setämies tälläkään kertaan, vaan teki skarpisti. Ja kun kuskikaan ei ilmeisesti liikoja mokaillut, oli tuloksena 99p.! Arvostelulomakkeessa luki vielä että "komea seuraaminen ja takapään käyttö. Hymy :) ". Eli ensimmäinen tulos tästä lajista saavutettu ;) Sijoitus oli 4., hävittiin kolmossija Mariannelle&Inkalle ajan perusteella.

"Komeaa seuraamista", kaikki kuva Tuula Pullinen

Skippy kisasi nrolla 17, eli ehdin välissä tottistelemaan Wiunkin kanssa. Olin ajatellut, että lähden aamulla vaan senioreiden kanssa, mutta koska Pasi jäikin yöksi Heinolaan poikien kesärientoreissulta, olikin mulla koko lauma + lapsi (jonka onneksi sain matkalla tipautettua mummolaan). Skippy teki yhtä totesesti kuin PK-kentällä konsanaan, ei sitä nyt kisakehässä lässytellä! Saldona täydet 100p. ja luokkavoitto.

Näillä kisakentillä ei pieni edistäminenkään haittaa ;)

Hyvä seniorit <3

Mulla itselläni oli/on pieniä vaikeuksia ottaa tämä laji "tosissaan". Mutta sitten, koirallehan se on ihan sama tekeekö se PK-tottista vai rallya, eihän se tee eroa lajien välille. Siis siinä mielessä että onko se kuinka "tosissaan otettava" laji. Pääasia että saavat tehdä ja olla tärkeitä! Toki eihän sitä tarttisi kisata, mutta tässä tapauksessa ohjaaja tarvitsee kisoja, että tulisi edes joskus jotain treenattua... jospa siis tätä nyt tehtäisiin viimeiset vuodet ennen noiden kahden eläköitymisiä.