maanantai, 13. maaliskuu 2017

Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista

15.7.2007-25.2.2017
Skippy
(FiTVA, JK3, HK2, EK2, RTK2 Mustan Magian Satu)

Minun ajatus. Minun varjo. Minun Ystävä.

LastMoments.jpg
Meidän viimeinen hali.

"Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"

Kiitos Koponen niin paljosta.

-------------------------------------------------------

Vajaa kuukausi meni tuosta edellisestä postauksesta, ja Koposta ei enää ole. Eli kaikki tapahtui sitten aika nopeasti. Helmikuun puolenvälin tienoilla Koposen takapäässä alkoi näkymään merkkejä siitä, että se ei enää toimi ihan normaalisti. Luultavasti kasvain painoi hermoja. Ensin se näkyi vain liukkailla pinnoilla nopeissa käännöksissä, mutta takapää huononi koko ajan.

20.2. maanantaina Skippy oli vielä mukana hallilla meidän rallytokon treenivuorolla. Kun takapää ei enää toiminut kunnolla edes pitävällä mattopohjalla, oli aika tehdä se vaikein päätös. Kuvittelin, että vien tätieläimen viimeiselle matkalle seuraavalla viikolla, kuin olisi lomaa. Torstaina töistä soitin eläinlääkärille, että jos saisin ihan varmuudeksi kipulääkettä viikonlopun varalle. Sovitiin, että menen lauantaiaamusta niitä hakemaan, ja otan koiran mukaan niin lääkäri voi samalla tsekata sen. Tässä kohtaa Skippy oli vielä oikein reipas ja kivuton päällepäin. Menin torstaina vasta illasta kotiin, jolloin Pasi sanoi, että nyt Koponen ei ole enää oma iloinen itsensä. Että nyt siitä näkee ettei ole kunnossa. Niimpä heti perjaiaamuna soitin lääkäriin, että kun tullaan huomenaamulla, niin lopetaan koira. Ja niin sitten yksimielisesti tehtiin.

Päivääkän ei ole mennyt, etteikö ikävä iskisi.

-------------------------------------------------------

Lopetan tämän blogin kirjoittamisen tähän. Aloitin tämän joulukuussa 2007, Skippyn ollessa 5kk :) Eli tämä blogi kertoo yhden koiran elämäntarinan, toki onhan täällä paljon myös Figosta&Wiusta -toivottavasti niiden tarinat jatkuvat vielä pitkään!

maanantai, 30. tammikuu 2017

Vuosi käyntiin

Se olisi tammikuu taas takanapäin... onhan taas vähäluminen ja vaihteleva talvi; välillä plussaa ja välillä enempikin pakkasta. Nyt olisi ollut tosi hyviä vetokelejä, muttei oikein ole ollut vetokoiraa, koska...

...Figo on ollut jo pidemmän aikaa tosi jumissa. Etenkin iltaisin levolta ylös noustessaan, oli tosi könkkä ja takapää ikäänkuin laahasi mukana. Takaa ei irronnut yhtää voimaa, mikä näkyi esim. rappusia ylös mennessä tai autoon hyppäämisessä. Tammikuun aikana Figo kävi 2 kertaa Helin hoidettavana ja kerran Hennan hierottavana. Ekalla hoitokerralla Heli totesi heti laitettuaan kädet F:n selän päälle, että "aivan tukossa on". Nahkakin oli kireä kuin mikä, ja kaikki siinä eteenpäin. Lähti koiralta melkein jalat alta kun Heli vähän paineli eri kohdista. Onneksi noiden kolmen käsittelykerran jälkeen muutos on jo huomattava, oli oikeastaan jo kahden kerran jälkeen. Yhtään en tiedä, mistä tuo jumiutuminen&kipeytyminen on saanut alkunsa... ehkä pikkuhiljaa kehittynyt eikä ajoissa reagoitu. Figolla kun on aina ollut sellainen kroppa, että on pysynyt hyvässä kunnossa eikä sitä juurikaa ole tarvinnut käsitellä.

20170115_083833.jpg
Halikoira <3

Heli ja Henna molemmat mainitsivat, että eihän Figo välttämättä enää niin vetreä nuorimies olekaan tuossa 11,5vuoden iässä. Kuinka se onkin itselle niin vaikea myöntää koiran vanheneminen...? Tottahan tuo on, että ehkä se ikäkin alkaa jo näkymään, etenkin juuri levon jälkeen, kun kroppa on kankea. Hermotus F:lla tuntuu toimivan hyvin, mutta voihan siellä luustossa olla silloittumaa ja nivelrikkoakin. Että Heli oli vähän sitä mieltä, että ehkä ne vetohommat voisi jo unohtaa, vaikka nyt nämä jumit saadaakin hoidettua pois.

Skippy on voinut tosi hyvin, eikä siitä vielä mitenkään huomaa tuota syöpää/ kasvainta. Mutta ei sitäkään vetohommiin viitsi laittaa, koska kasvain siinä rangan vieressä on jo niin iso, että ei varmasti tuntuisi mukavalta, kun huskyvaljaat menisi juuri sen päältä... mutta se nyt ei haittaa, kun eipä tuo vetäminen ole koskaan ollut mikään Koposen juttu. Niin ihanaa, kun se on vielä oma energinen ja touhukas ittensä. Ollaan hömpätty rallya ja pääsipä tätieläin pari ukkoakin etsimään. Meinasi kyllä iteltä tulla taas itku, ensin kun kaivelin PK-varusteet varastosta ja sitten kun pääsi Koposen kanssa hakuhommiin... ei tämä vääjäämättömään valmistautuminen ole helppoa. Onneksi koira ei tiedä mitään. 

IMG_3528.jpg
"Ukko!"

IMG_3554.jpg
"Täällä se on!"

Wiu on ollut kanssa hyvässä kunnossa. Sekin kävi Helillä tarkistettavana heti vuoden alussa. Ei ollut mitää isompaa. En kuitenkaan ole viittinyt sillä hirveästi vedätellä muuta kuin hölkkälenkkejä, kun olen ajatellut, että Pasi saa rauhassa valmistautua kuun lopun kisoihin ja treenata&lepuutella ihan oman suunnitelmansa mukaan. Pasi&Wiu kävi juoksemassa yhdet kisatkin Järvenpäässä, olisikohan tullut yksi nolla ja pari HYLkyä. Mutta pääasia, että meno kulki edelleen.

29.1. olikin sitten vuodet ekat tärkeät kisat, kun Tampereella karsittiin EO-joukkueeseen pääsystä. Ekaa kertaa nyt tällä systeemillä, että alkuvuoden aikana on 3 karsintakisaa, jossa kustakin kisasta joukkuepaikan saa 4 parasta koirakkoa. Lähtökohdat kisalle oli kaikkea muuta kuin hyvät, sillä Wiu kärsi pitkin viikkoa vähän jostain vatsapöpöstä. Lauantaina se sitten oikein kärjistyi ja Wiu oksenteli useamman kerran. Oli aivan vetopois koko koira, eikä ruoka maistunut vielä alkuillastakaan. Loppuillasta suostui syömään ja saatiin nesteytettyä sitä. Aamulla näytti jo paremmalta ja Pasi päätti ajaa Tampereelle ja testata ekan startin, että kulkeeko normaalisti ja jaksaako tehdä. No kulkihan se ja jaksoihan se. Tuloksena ekalta agiradalta nolla ja sij.3 sekä tokalta radalta (hypäri) nollavoitto! Näillä kahdella tuloksella kaksikko varmisti itselleen EO-joukkuepaikan. Olipa kiva lopputulos huonoista lähtökohdista :) Nyt voi sitten rennoin rantein mennä seuraavaan karsintakisaan Ojankoon, missä ratkotaan samalla halli-SM:t!

Kuvankaappaus%202017-1-30%20kello%2012.2
Italia kutsuu heinäkuussa :)

menolippu.jpg
Ronjan mielestä paras Tampereelta saatu palkinto oli Agrian pipo :D Me muut arvostettiin vähän muita palkintoja!

keskiviikko, 21. joulukuu 2016

Taas toivotus hyvän Joulun

joulukortti2016.jpg

Ihanaa Joulunaikaa & kaikkea parhautta Uudelle Vuodelle 2017!

Ajattelin ensin, ettei jaksa ottaa mitään joulukorttikuvaa, mutta sittenkin... jos tämä vaikka on Skippyn viimeinen joulu. Nyt sai vielä koko lauman samaan kuvaan <3

perjantai, 9. joulukuu 2016

Skippy

Tuossa alempana kirjoittelin, kuinka Skippyltä otettiin 30.11. koepala & röntgen selässä olevasta kasvaimesta. Ei tullut hyviä uutisia, sillä kasvain on pahalaatuinen. Sellainen tosi pahalaatuinen, joka tekee lonkeromaisia etäpesäkkeitä, eli sitä on käytännössä mahdotonta poistaa kokonaan. Etenkin tässä tapauksessa, kun kasvain on lähes kiinni selkärangassa.

20160104_110320.jpg

Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että mitään ei asian takia tehdä. Koponen saa olla ja porskuttaa niin kauan, kun pysyy hyvässä kunnossa ja kivuttomana. Sitten kun vointi heikkenee, niin sitten lopetetaan. Sitähän ei tietenkään kukaan pysty sanomaan, kauanko siinä menee. Riippuu paljon siitä, kuinka nopeasti kasvain leviää selästä esim. maksaan. Eläinlääkäri heitti sellaisen villin veikkauksen, että about vuosi. Mutta voi olla kaksi kuukautta tai kaksi vuottakin. Eli päivä kerrallaan.

IMG_20160510_135106.jpg
Nautitaan niin kauan kuin nautitututtaa ja olo on hyvä <3

Lisäilen tänne vielä virallisen patologisen lausonnon & el.lääkärin "suomennoksen", kunhas saan ne postista.

20160715_083727.jpg

torstai, 8. joulukuu 2016

Tampereen agikisat

Vaihteeksi Pasin&Wiun vuoro kisata, eli kaksikko kävi Itsenäisyyspäivänä Tampereella kisaamassa ja samalla ottamassa tuntumaa ensimmäisen EO-karsintakisan mattoon. Ja halliin ylipäätään, kun kuulema tuo Tamskin halli on tosi meluisa ja kaikuva paikka. Eihän sinä muuta, mutta Wiulla tuppaa kierrokset entisestään hieman nousemaan ja tietty ei välttämättä metelin takia aina edes kuule kaikkia käskyjä.

Eipä tuo nyt ylitsepääsemättömiä hankaluuksia tuottanut, kun saldoksi kertyi nollavoitto - HYL - nollavoitto! Hyl oli Pasin oma moka, kun kuulema oli itse keppien edessä ja koira sujahti putkeen. Muutoin meno kulki silläkin radalla. Voittoradat löytyy videoltakin, eli *KLIK* ja *KLIK*

IMG_20161130_151702.jpg
Tässä postauksessa kuvat ei liity tekstiin mitenkään, mutta ihana Winter Wonderland ollut tänä vuonna lähes koko marraskuun ajan!

20161204_103856.jpg
Kohta ei tartte ite enää lenkille lähteäkään, koska pikkuapuri ;)

20161205_110844.jpg
Extra vapaapäivää viettämässä mettälenkillä, tai tässä jo kotia kohti lähdössä.